Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kas päiväsyännä piiloten, Ei verhoaan suo luonto riistää; Mit' ei hän huoli näyttää ihmishengellen, Et kairoin, vääntimin voi hältä irti kiistää. Sa vanha kalusto, jot' en oo viljellyt, Tääll' oot, kuin olit isäni eläessä. Oi kääry vanha, ootpa kärvennyt, Pöydällä untelon tään lampun kärytessä. Parempi oisi mun nuo vähät tuhlata, Kuin niiden orjuudessa huokaella!
Välistä tunsi hän hämmästyksekseen, että tämä istui ja tuijotti häneen kummallisen läpitunkevalla katseella, joka kiusasi ja sai hänet levottomaksi. Niinpä tämä ilman muuta saattoi tulla istumaan hänen viereensä, ja pannen kädet ristiin polviensa ympäri mitään virkkaamatta vain huokaella: "niin ... niin ... niinpä niin. Koska pastori Wallner tulee kaupungista?" Gabrielle säpsähti.
Mutta silloinkos vainaja alkoi huokaella, jotta metsässä semmoinen outo humina kuului: uuh, uuh, uuh kyllä on sielun seulomista ruumiin rumissa töissä. Hyi, selkääni vieläkin pöyristelee, kun sitä ajattelen. LEENA. Vai sillä tavalla hän sanoi. »Kyllä on sielun seulomista ruumiin rumissa töissä.» Niin, niin, kai se niin on on kai. Hyvä Jumala sentään, meitä syntisparkoja!
Vaivojansa vaimennella, Koito, tässä ko'etan; Vuoteen luota vuoteen luokse Syksy-yössä va'ellan. Raskast' on se, raskast' on se, Valitukset voi, ne soi! Auttaa tahtoisin, mut seison Voimatonna ah, en voi! Auttaa, tahtoisin, mut turha Tahto, toivomus on tuo. Korke'uteen huokaella Hiljaa vain voin Herran luo: Herra, Herra, armon Herra! Auta Sinä Sinä voit!
Kas! tuolta tieni loistaa valossa kuutaman: Nyt teit' en koskaan unhota ma, en mä. Kyll' olen köyhä, ei mull' ole kultaa, tavaraa, Mut Herran nimeen vannon: mun tähteni ei saa Noin raskahasti metsä huokaella.» Pääskynen 27/12 1873. V. Rydberg.
Päivän Sana
Muut Etsivät