United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ha ha ha, kyllä te saatte oikein iloita, rouva Velker, kun näette, miten kylmästi merimies häntä kohtelee. Luonnollisesti hän juuri sentähden ei tahtonut lähteä mukaan, kun ei huolisi kärsiä tuota nöyryytystä. Ho ho ho!" "Uuh huu huu " valittivat pikku Bombit. "Olkaas nyt kiltit, lapset, niin saatte kukin sokuripalan," sanoi äiti iloisimmalla äänellään.
"Sanotaan, ett'ei nuori Olsen enää huolisi Juliasta. Olisipa kuitenkin hauska nähdä, miten he kohtelisivat toisiansa." "Kyllä, te olette hyvä, te rouva Velker," sanoi matami ja ystävyydessään sysäsi rouvaa kylkeen. "Kyllä Julian täytyy mukaan lähteä, vaikka minun pitäisi niskasta pitäin työntää hänet sillalle ja veneesen. Ha ha ha!" "Uuh huu huu!"
Sumua ja usvaa. Uuh! Jos olisi mennä perheen puolelle? Katsomaan ? Mutta kannattiko? Vanhaa, ennen nähtyä, tunnettua, jokapäiväistä, tympeätä, ikävää. Eih! Ei maksanut vaivaa sen takia nousta. Kuuluihan sieltä askeleita nyt. Sipsuttavia, keveitä. Hänen rouvansa, Elina, se tietysti oli. Hänen nuori, kaunis rouvansa, niin kuin ihmiset tavallisesti sanoivat. Herman, laiskuri, makaatko sinä?
"Kyllä minä tunsin että uu uu uuh tarkoititte minua uuh kun kirjoititte siitä neidistä, jonka hattu huu uuuh oli niin suuri että uuh. Minä kiirehdin pois. Olin jo kuullut liiaksi. Tunsin sääliä Janne Kankkusta kohtaan. Ja koska hän ei ollut kirjoittanut Iltalehteen mitään, josta minä personallisesti olisin voinut loukkautua, toivoin että armelias kohtalo suojaisi häntä.
Tänlaista huivia ei koko paikkakunnalla ole muilla kuin Aholan Helenalla, sen jokainen tietää ja tuntee... Nyt, tyttö, olet vallassani! Luulin kuulleeni tuvasta liikettä, mutta eihän täällä ole ketään... Helenakin on poissa... Kummallista, mihin on lapsi mennyt? Helena! Uuh, kuinka kolkko ja pimeä siellä on. Helena, Helena! Ei kuulu vastausta.
Mutta silloinkos vainaja alkoi huokaella, jotta metsässä semmoinen outo humina kuului: uuh, uuh, uuh kyllä on sielun seulomista ruumiin rumissa töissä. Hyi, selkääni vieläkin pöyristelee, kun sitä ajattelen. LEENA. Vai sillä tavalla hän sanoi. »Kyllä on sielun seulomista ruumiin rumissa töissä.» Niin, niin, kai se niin on on kai. Hyvä Jumala sentään, meitä syntisparkoja!
Penkillä tuolla näin hämärässä kaksi henkeä ja kuulin itkunsekaisen äänen sanovan: "En olisi koskaan uskonut uuh että te uu uuh herra Kankkunen, olette niin paha uu uu että ivaatte minua uuh " "Mutta rakas neiti Himmelros", kuului Janne Kankkusen epätoivoisesti rukoileva ääni, "minä vakuutan, etten tarkoittanut teitä!"
4:s AATELISMIES: Koukku sieramiin! JORDAN: Hääh! Palkinto sinulle. Se oli hyvä. Koukku sieramiin. Uuh! T
Huuh uuh tulkoon silloin koko myrsky yhtä haavaa. HANNA. Hepä kieltävät jyrkästi, siitä voit olla varma. MAIJU. Kieltäkööt! Minä menen sittenkin. HANNA. Ja milloin olet tuon päähäsi saanut? MAIJU. Oöh, se on siellä pyörinyt jo kauvan aikaa. Siitä saakka, kun koulussa kerran Lucie-juhlana näyteltiin »Prinsessa Törnroosaa», ja minä siinä onnistuin niin hyvin, että kaikki ihmettelivät.
Pöytä on katettu, kuului ääni salista ja naurava lauma siirtyi hiukan hiljempänä ruokahuoneesen. Kuinka minä säikähdin, ha, ha, ha. Entäs minä, hi, hi, hi. Semmoinen karhu. Ja me kun luulimme piruksi. Hyi, Emma, kuinka uskallat sen nimeä mainita. Ajatteles, jos ilmestyisi tuonne ikkunaan äkkiä. Uuh! Uuh! Uuh! Miksi te puhutte niin kamalia. Nyt en uskalla nukkua tänä yönä. Enkä minä. Enkä minä.