United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
MIINA. Pistäysin pikipäinsä vielä Vikelässä tullessani. TILTA. No, ala riisua nyt, että päästään ehtoo askareille. MIINA. Sukat ja kengät pitää muuttaa, ne ovat ihan likomärät. TILTA. Niin kai, vähemmälläkin. KAISA. Sellaisesta se leini lyöttäytyy ja hampaansärky. Laita itses oikeen kuivaksi. Tule tänne pesän eteen lämmittämään jalkojasi.
Minulla on täällä laveat tuumat olin juuri »Aamuruskon» toimistossa, ja pistäysin katsomaan olitko jo kotona. Niin on, laveat tuumat, joihin tarvitsen sinun apuasi. JUSSI: Onpa hauska kuulla ? PASTORI. En jouda nyt tällä hetkellä niistä puhumaan sen enempää. Jätetään aamuun.
Ja niin me sitten kuljimme jonkun aikaa mutkitellen jos miten. ANNA. Minne hän sinusta lopuksi jäi? EEVA. Parhialan talon nurkkaan seisomaan ja odottamaan minua. ANNA. Sinä eksytit hänet? EEVA. Niin. Laskeakseni hänet ohitseni pistäysin Elviiraa tapaamaan. Mutta teillä ei ollut ketään kotona. Minulle ei muu neuvoksi kuin puikkelehtia palosolia myöten tänne. ANNA. Ai ai, Eeva!
Vaikka melkein kaikissa karjamajoissa, joissa pistäysin tai joiden ohi kuljin, olikin yksinomaan miehinen asutus, niin oli sentään johonkin sijoittunut juuston valmistaja koko perheensä kanssa, vaimoineen ja lapsineen. Perin suomalainen sydänmaan mökki semmoinen. Lapset, ei erittäin puhtaat ja paitasillaan, juoksevat ensin pakoon ja sitten tulevat uteliaina tulijaa tarkastamaan.
Voi kova onni sentään! Nyt se kerrassa pieksää minut! Kävisitte vielä katselemassa suvannon rantoja ... jos ne olisivat jonnekin sinne ajautuneet. Juoskaa joutuin tähystämään. No, minä juoksen! Käyskentelin minkä missäkin, pistäysin puodissa ostamassa tupakkaa ja karamelleja ja virkailin siellä täällä. Kun palasin pihaan, juosta huohotti Kaisa minua vastaan portille.
Se seisoi vähän matkaa ikkunastani, koivujen keskellä huvimetsässä, aivan ajotien vieressä. Kun aamusilla nousin ja katselin ulos, en voinut olla sitä näkemättä; aina pisti se siitä ensiksi silmääni. Kun illalla viimeksi pistäysin pihalle, kuumotti se pimeästä ja kammotti kuutamolla.
Pistäysin tänne puhelimeen, mutta täytyy odottaa vähän... Ettäkö väittelemään vanhan asianajajan kanssa? Kyllä se on niinkuin rupeisi hullun vasikan kanssa kilpaa juoksemaan. Et ole tainnut kuullakaan, että aion uudelleen asianajajaksi. Niinkö? Ja sitäkö varten sinä täällä Helsingissä...? Niin. Panen näinä päivinä toimiston pystyyn. Mitäs sanot? En muuta kuin onnittelen.
Käveltyäni sen päivän melkein loppupuoleen, pistäysin metsään ja seurasin pientä, hyvin vähän käytettyä polkua, toivoen saavani ampua jonkun metsän-otuksen, sillä olihan minulla nyt pyssy. Olin kotona Suomessa, ollessani maalla veljeni luona kauppa-apulaisena, ahkerasti harjoitellut metsästäjän ammattia, niin etten ollut aivan ensikertalainen pyssyä pidellessäni.
Hetkiseen en saa sanaa suustani, samalla kun mieleeni palaa elävänä se hetki, jolloin Oulun lääninvankilassa näin tuon onnettoman vainajan. Hän pysyi aina kopissaan käymättä edes pihalla kävelemässäkään. Kerran pistäysin hänen koppinsa ovella, kun se vartian sisällä ollessa oli puoliavoinna. Kelmeäihoisena, hartiat kyyryssä istui L. hievahtamatta jakkarallaan, selin oveen.
"Minä voisin vannoa lukeneeni heidän nimensä porttikalterilla, eilen illalla, omilla huulillani; ja nyt, vaikka katsoisin miten kauan, en voi löytää heitä tästä. Anna nuuskaa näpillinen, ystäväni. Olenko minä valveilla, vai näenkö unta? juovuksissa, vai selvänä tänä aamuna?" "Selvänä, toivon minä", sanoi tyven ääni hänen takanaan. "Pistäysin juuri katsomaan miten jaksaisitte eilisen perästä".