Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025


»Ei tule enää mitään», vakuutti äiti ja saadakseen varmasti vakuutetuksi Lauran, meni hänen kanssaan katsomaan etehiseen. »Katso nyt, ei ole mitään.» »Kyllä täällä onkin jo kylliksi», sanoi isä. »Joulupukin konttiin ei olisi mahtunut enää silmineulaakaanLaura oli tyytymättömän näköinen. Surullisen näköinen.

Jos on jäänyt siihen suureen kaupunkiin, jossa kaikissa taloissa on kirkas valaistus ja kuuluu kaunis soitto sisältä, vaan ovet ovat lukossa, ettei mihinkään sisälle pääse? Sinne on jäänyt. Ei ole mahtunut joulupukin konttiin, kun oli muuta tavaraa niin paljon, ettei silmineula olisi sopinut. Sinne se raukka kuolee kadulle. Lauralle tuli hätä. Kuka pelastaa? Kiltti täti!

Hän ja hänen toverinsa olivat saaneet kopekanmaksavan pikku torven, omenan, kullatun pähkinän ja rypälemarjan, mutta tehtailijan omat lapset saivat lahjoja, jotka näyttivät todellisen joulupukin tuomilta ja maksoivat, kuten hän myöhemmin sai tietää, yli 50 ruplaa.

Pikku tytöt piiloutuivat iloisesti pelästyen äitinsä hameen taakse eivätkä uskaltaneet puhua eikä vastata, mutta Haarald vakuutti miehekkäästi, että hän tunsi joulupukin saappaat, ne oli Kalle saanut juuri ennen joulua aivan uusina.

Matkustakaamme! Minne matkustaa? Maailma eikö samanlainen liene muuallakin, tiet eikö samaan viene valheeseen, joka toden muodot saa? Jääkäämme, ilveilystä nauttikaamme, surullis-hupsun pilan nähdä saamme, kaikk' *uskoo* mitä *valhettelee* kukin! Lind, Styver, Stråman lemmen joulupukin turkeissa, usko vahva huulillansa, syämessä valhe, sitä tarjoo maamme, ja kunnon mies on kukin pohjaltansa!

Nytp' oikein mytyt sinkuivat Helmasta vanhan joulupukin! Ne kaikki kovin mieluisat, Ja tavattoman arvoisat, Osamme niistä saimme kukin. Ol' ihmeen kaunis kuusikin Ja paljo myöskin jouluruokaa, Ja niistä puuro herkkuisin, Me lähetimme niillekin Puutteessa jotka raukat huokaa. Me kiittäkäämme Jumalaa Kaikista armolahjoistansa.

Useimpien silmissä tässä pienessä seurassa ilmaantui jotakin erityistä, jotakin kiihkeää, eloisaa, sanalla sanoen, jotain sellaista, joka tuikkaa lasten silmistä, kun he joulu-aattona vartovat joulupukin tulemista. Kaarlo kornetti yksistään oli alakuloinen ja ääneti.

Hyvänen aika! Tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen. Tervetuloa, rouva Telje! ROUVA TELJE. Ei olisi minulla aikaa viipyä ollenkaan! Sivumennen minä vaan pistäysin katsomaan, mitenkä Stelia edistyy pitsieni kanssa. Tahtoisin niitä lahjoittaa joulupukin kuletettaviksi. ELVIRA. Rouva insenöörskä on nyt niin hyvä käy sisään vaan.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät