Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
»Herra siunatkoon!» sanoo emäntä, vanhus, joka kiirein askelin tulee pihalle. Hän joukon läpi astuu oudonnäköisen olennon luo, jota silmää. »Iikka raukka, oma onneton, kaivattu poikani!» Iikka heittää kelkan jutkon maahan: hän on päässyt valjaista. Hän alkaa toimittaa ajomiehen tehtävää: ottaa vasun ja mytyt kainaloonsa. Sanoo hymyillen äidille: »
Vihdoin tulivat kuitenkin kaikki matkalaukut, mytyt ja kääröt paikoilleen, asemakello soi, ja pitkä vaunujono lähti liikkeelle, kiitäen pois kylmässä talvi-ilmassa, ohi Kaisaniemen lehdettömien puitten ja Eläintarhan alastomien lehtojen.
Nytp' oikein mytyt sinkuivat Helmasta vanhan joulupukin! Ne kaikki kovin mieluisat, Ja tavattoman arvoisat, Osamme niistä saimme kukin. Ol' ihmeen kaunis kuusikin Ja paljo myöskin jouluruokaa, Ja niistä puuro herkkuisin, Me lähetimme niillekin Puutteessa jotka raukat huokaa. Me kiittäkäämme Jumalaa Kaikista armolahjoistansa.
Hän oli pillastunut, kuten hevonen. Sille tielleen hän jäi vuosiksi, hevoseksi uuteen paikkaan, johonkin köyhään sydänmaan mökkiin, jossa hänet oli otettu hoiviin ja annettu hänelle mielihyvällä hänen taipumustensa mukaista ammattia. Kerran hänessä kuitenkin kaupunkimatkalla heräävät paikallisvaistot ja muistot entisvuosilta, ja hän karkaa oikopäätä kotimökilleen. Se on nyt vauras talo, Iikka ei ole sitä tuntea enää. Mutta pihalla äiti-vanhus on häntä vastassa, hirnunnan kutsumana. Iikka ottaa kelkasta vasun ja mytyt kainaloonsa. 'Sanoo hymyillen äidille: "
Siinä liikkui laihahko, toimelias, hyvän ja iloisen näköinen rouva, joka omin käsin poimiskeli kaikki mytyt vaunuista ja antoi ne palvelijalle ja neljälle suurimmalle pojalle; nuorin oli isän käsivarrella. «Voitko vielä pitää jotakin, Jakob?» kysyi rouva pojalta, joka seisoi siinä syli täynnä kääröjä leukaan asti.
Se oli Matin kokoinen, Mut mikä pukiks teki sen, Siit' ei nyt vielä ollut selko. Ja nytkös mytyt, tukut jo Toisensa perään saliin kulki, Yks ensin, toinen, kolmas, no, Jo taas, jo taaskin, kummako Jos ilo oikein puhkes julki! Kuin peltokanat lensimme, Lu'imme kirjoitukset kaikin. Paketin tyhjän löysimme. Mut sormus oli minulle, Ja tanssipojan Roosa saikin.
Hän ei ollut muuten päättänyt oppiaikaansa, hän kelpasi ainoastaan asioita juoksemaan, hän tahtoi mieluimmin saada paikan jossakin suuressa kauppaliikkeessä. Ja kun Mathieu oli hankkinut hänelle sellaisen paikan, pysyi hän siinä ainoastaan neljätoista päivää ja katosi vihdoin vieden mukanaan ne mytyt, jotka hänen oli määrä kantaa ostajille.
Päivän Sana
Muut Etsivät