Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Zohar'issa on, paitsi muista ihmeistä, siitäkin luettavana. Se on nelilehtinen apila; eikö niin? Jospa lienee, vastasi juutalainen, kulmiaan rypistäen. Kuinka se nimi on tullut sinun korviisi? Jussufin pojan päätettyä kertomuksensa, juutalainen katseli häntä armain silmin.
ja näin Vergiliukselle virkoin: »Joka vereni pisar vapisee nyt vallan; ma tunnen merkit vanhan lemmenliekin.» Mut ah, Vergilius jo poissa oli, Vergilius, tuo isä armain, lempein, Vergilius, jolle kaikkeni ma uskoin! Ei kaikki paratiisin riemut voineet mun poskiani, jotka kastehella jo pestyt oli, kyynelistä estää.
Pitkin tietä vuotanut ol' verta Ja kun surmapaikallen hän pääsi, Puiden alla veljein ruumiit löysi Verissään ja äijän niiden luona. Metsää kohden käydä ei hän tohdi, Vaan hän seisoi mykkänä ja kuuli, Kuinka isä vanhus siinä äänsi: "Voi mun harmaa pääni! Miss' on Tuomas? Missä Tuomas? Hänkö yksin väistyi? Hän se armain poi'istani muinoin, Hänkö petti veljensä ja väistyi?
Vien ruusut hänen poskiltaan", sanoi Surutar. "Punaisethan ovat minunkin poskeni. Ota ruusut niistä, Surutar. Säästä nuoren poikani poskia!" pyysi äiti. Ja Surutar vei ruusut äidin poskilta. "Oi äiti armain kalpeat ovat poskesi. Miksi huolehdit kantajani?" kyseli punaposkinen poika. "Elä huoli siitä poikani nuori. Paina poskesi poskeeni, niin ruusut kyllä palajavat", virkkoi äiti tyynnytellen.
Kantaa seedritalot Atlas valtavilla olkapäillään, hulmuu hänen päänsä yllä viirit tuhantiset kertoin kauas hänen kunniataan. Niin hän kantaa veljet kaikki, lapsensa ja armahansa, kantaa riemuntäysin mielin ikävöivän isän syliin. Kuin hehkut aamussa ympärilläin sa kevät, armain! Sa lemmenonnella tuhatkerroin mun täytät, lämmöllä pyhän tuntees, sa iki-kaunis. Jospa sun tavoittaa käsin ma voisin!
Zeus, auta, muuten käännymme Oikeuteen korkeempaan! ZEUS. Vait, pikku henget ilman alhaisen! Ken teistä tohtii syyttää pauannetta, Mi nuolens' iskee halki pilvien Ja pirstaa kapinoivaa rantuetta? Elysiumiin heikot henget pois! Siell', iki-kukkea on vuode teillä. Teilläkö kuolevista huolta ois? Ne teit' ei koske, niist' on huoli meillä. Jot' enin lemmin, sitä kuritan; Säästöstä anti armain.
Saat itse puhua ehdoista«. «Anna! Sinä olet taasen nähnyt vaivaa minun tähteni. Kiitos, armain serkkuni!« «Sinä tiedät«, sanoi Anna surullisesti, «etten minä tahdo muuttamistasi; sinä tiedät sen!» «Minä tiedän sen«. «Lupaatko käydä täällä illoin, kun olet päivän luettavasi lukenut?« «Sen tiedät kysymättäkin«. Anna sanoi yöhyväiset ja meni. Johannes vaipui taasen entisiin ajatuksiinsa.
Nyt armain ilmein, viehäkkeessään, kuin taivaan-kuvan ihanan. ja rusoposkin kainoin, eessään hän näkee immen seisovan. Hän punehtuu, kun neidon kohtaa, ja hymy hänet hehkuun luo; kauniimmat ruusut, jotka hohtaa, hän lemmitylleen rintaan tuo. Oi, sulo toiveet, kaihot vienot ens lemmen kulta-aikojen!
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan Sua kaikesta ma kiittää tahtoisin, kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan, eloni aavan astuit myrskyihin, mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan, Sa ihmisistä armain, ihanin, min silmiss' on kuin siinto tähtein toisten, tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Moinen meilläkin ois toki morsio tarjota sulle, itsepä kai tytär annettais Agamemnonin armain, tuotuna Argos-maasta, jos oisit vain kera meidän Troian kansavan kaupungin sinä sortava maahan. Käy kera liitot siis merenlaskija-laivojen luona laatimahan, ei laihat meill' ole morsiuslahjat."
Päivän Sana
Muut Etsivät