Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mä synkissä haaveiluissa Hänen kuvaansa katselin, Ja salaa armaat kasvot Ne elää jo alkoikin. Ja hymy ihmeen hieno Jo huulille ilmaantui; Kuin kaihokyynelissä Hänen silmänsä kirkkaat ui. Myös multa kyynelet virtas Pois pitkin poskia mun, Ja, oi, en uskoa saata, Ett' tottakin hukkasin sun! Ma kovanonnen Atlas!
Kantaa seedritalot Atlas valtavilla olkapäillään, hulmuu hänen päänsä yllä viirit tuhantiset kertoin kauas hänen kunniataan. Niin hän kantaa veljet kaikki, lapsensa ja armahansa, kantaa riemuntäysin mielin ikävöivän isän syliin. Kuin hehkut aamussa ympärilläin sa kevät, armain! Sa lemmenonnella tuhatkerroin mun täytät, lämmöllä pyhän tuntees, sa iki-kaunis. Jospa sun tavoittaa käsin ma voisin!
Hänen takanaan istuivat penkeillä jumaluusopin professorit Gadolin ja Mesterton; sitten lakitieteen ainoa virallinen pylväs, professori Olavi Pryss, tuomiorovastin veli, ja lääketieteen ainoa Atlas, mainio lääkäkikirjan tekijä Juhana Haartman viisaine kotkankatseineen ja kauniine, älykkäine kasvoineen.
Ma onnettuuden Atlas! maalimaa, Niin koko maalimata murheen kannan, Ma kannan kantamatonta, ja sydän On mulla murtumallaan. Sä ylväs sydän, tuota tahdoit juur! Sä pyysit onneasi ääretöntä, Tai ääretöntä kurjuuttasi, sydän, Ja nyt sa olet kurja. Näin vierivät vuodet vainen, Sukupolvet hautahan käy, Mut lempeni kalvavainen Ei hoivaa suovan näy.
Huomaatko palmujen huiskeet? Meren aavalta Ahtolan laulavan kuulet, ahot viittoo ja vilppaiden lehtojen kuiskeet. Kera tahdotko tulla? Täällä köyhä ma lien, siellä linnat on mulla. Tarun Atlas ma oon, maan kaiken ma kannan ja usein on myös kuin kantaisin taivaan; jo ammoin sa tunsit mun murheeni rannan, mut auvoni vasta, kun astumme laivaan, punapurjehet saamme. Atlantica! Kaikuvat kalliot maamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät