United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan se onkin Lode toinen, joka hakkaa, maahan lyö, ukon oivan miel' ei moinen, hurjan pojan on se työ.» Poika, reima, puhdastunto, rinnass' äijän riehakoi vanha usko, vanha kunto lämpöiseks sen kodon loi. Totinen ja tyyni pinta, vaan, jos katsoit silmihin, lapsen mieltä kirkkahinta kuulsi niiden kuvastin. Asu halpa, suora mieli, sodass' äijän ohje tää. Tuli rauha.
Silmäs luo Sä kuutamolla Kohden pilviä, Etsi sieltä kirkkahinta Onnen tähteä! Poimi elontanterilta Kukka tuoksuvin; Ruususelle ruusunen on Aina kallihin! Nurmen kukka vaiteloiden Katsoo pilviin päin; Luokse Taivon autuaitten Nouse myös Sä näin! Sinne pyrkii nääntyneenä Kurja matkamies. Viettävin ja käydä hauskin Olkohon Sun ties!
Ei tapaa enää silmäluomill' aamu keralla unten yhtä, kirkkahinta, heräämishetkell' enää rintaa täytä iloisin kaipuin näkemisen toivo; mun ensi katseheni puistosta hänt' etsii turhaan aamunkasteen aikaan. Kuin kaunihisti toive täyttyikään, kun kanssaan armain illoin käydä sain! Kuin suurenikaan kaipuu, toinen toistaan paremmin aina tuta, ymmärtää!
Rauha, ilo päilyyy Tyynen vetes kalvossa: Kuva taivon säilyy Puhtahana; vilponen Varjo päivän helteen Sammuttaa, ja kukkanen Avaa terän helpeen. Monrepos mun leponi Yksin Jeesuksessa: Ilo, rauha päilyvi Myrskyn pauhatessa. Hän on varjo heltehen, Elon ikivirta, Elon vettä uhkuen Mulle kirkkahinta.
Kunnon poika-veitikkapa, sydämessä piilee tuo; vanha usko, vanha tapa siihen kotiin lämmön luo. Tyyni, vakava on pinta, mut jos silmiin katsahdat, ne kuin peilit kirkkahinta lapsenmieltä kuvaavat. Nuttu halpa, käytös rehti, niin käv' ukko sotiaan. Tuli rauha. Täytyi tähti rintaan panna toisinaan. Mutta kohta syksykylmiin vaihtui kevät vanhuksen, poika parka, itkusilmin, rinnass' istui väristen.
Asetettuaan sen pelvon hyväilyksillään, pani hän sen kultaiseen häkkiin ja antoi sille omasta kädestään nisunjyviä mitä valkoisimpia ja kauniimpia ja vettä mitä kirkkahinta. Lintu ei kumminkaan tahtonut ruokaa vastaanottaa, istui surullisena ja alakuloisena, ja äännähti vaan silloin tällöin vaikeroivasti. "Mikä sinua vaivaa?" sanoi Ahmed. "Eikö ole sinulla kaikkea mitä sydämesi saattaa haluta?"
Se on viisaasti tuomittu, huusivat kuuntelijat, ylenmäärin ihmetellen niin suurta oikeudenpitoa. Ylen-onnellinen baniani heittäysi sylin Omarin kaulaan, sanoen häntä pelastajakseen ja vallitsijakseen. Mutta ei hän antanut kiitollisuutensa jäädä sanoihin, vaan otti lippaastaan kolme timanttia mitä kirkkahinta, isoja kuin satakielen munat, ja likisti ne Omarin käteen.