Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
LAURI. Minäkin nyt jotakin lausuisin, mutta tämä merkillinen hetki on perin masentanut kieleni entisen vikkelyyden. JUHANI. Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen. Siinä on värssy, Jukolan Jussin sepittämä riemuissansa.
Miksi maahan viinakannun Niku Flander nakkaa? Seisoo ovella rovasti. Hän Anja-rouvaa kysyy. Opettaja taempana porstuassa pysyy. Hän viedään rouvan kamariin. Käy Anja hälle vastaan: »Rauhan juhlaa, rovasti! Mut mikä oikeastaan tuo meille tämän kunnian tähän merkilliseen aikaan?» Niinkuin pitkän pilven päältä ääni ukon kaikaa: »Kuollut on mun tyttärein.
Maassa tuoss' on taikaa, sen puut ja lähteet loitsulauluin soi, sen heimon hengen onkaloista kaikaa ijäisyys-äänet, jotka ilkamoi kovuutta kohtalon; myös itse aikaa, ne varmaan suuri sielun vaiva loi: siell' on mun murheen, laulun, hengen maani, mi utuisinta vastaa unelmaani!
Kerran aika saa, kun pasuunatkin kaikaa, Taivas tähtiryhmät kaikki koolle taikaa, Katoovaisuuden ja tyhjän saaliiks' entää Valtiot, maat sinikorkeuden. Vaan ehk' auringotkin asemiltaan vaipuu, Maamme, niinkuin huoku, sammuu, yöhön haipuu, Unhoon rauenneiden mailmain tuhka lentää, On jalo voittava ainahinen. Leivo.
Huudappas nyt poika, että kuulen miltä äänes kaikaa! Hollah! Verdah! He!... he!... he!... Voisipa miehellä olla vähän raikkaampi ääni, mutta sinä oletkin poikanulikka ja äänes tietysti on sen jälkeen! Vaan ell'eivät veneessä kulkiat tiedä oikein vastata... Mitä pitää heidän vastaaman, muistatko nyt sen? Anna. Heidän tulee vastata: "kuuliaisuus kuninkaalle", sillä ne ovat tunnussanat tänä yönä.
Sakari lopetti: »Ja loppuspurtissa kun siinä neulansilmän edessä kaikki kinttusuonet pinnistetään ja maalinauha katkaistaan, niin poikki lentää Saatanan paula... Ja yhtä kyytiä juostaan päistikkaa neulansilmän läpi, ja silmä sulkea jysäytetään rautaovella, ennenkun se jälestä läähättävä liika-viisaus ehti maalinauhaankaan... Ja silloin ainoastaan usko pullottaa ja koliseva sana kaikaa...»
Sinä musta kalpaveli, sinä ritari pelvoton, kuka metsät mittaeli suur usko sulla on! Hio miekkas, hakkaa, hakkaa! Ei sota lopu, ei lakkaa. Kuin iskus iltaan kaikaa! Kuin säiläs lyö ja lyö! Yö saapuu ennen aikaa: on vielä kesken työ. Hio miekkas, hakkaa, hakkaa! Ei sota lopu, ei lakkaa. Ei pääty sota mailla vain heikot horjukoon! Sun töyhtös, tahraa vailla, ei taivu sovintoon.
Mut niinpä luullaan, kun kelloja kuullaan, Ett' aikaa kovaa se ties, Ett' uhkaa surma, tai nälän turma, Tai sota ja vieras ies: Soi vieno soitto kuin ääni loitto, Niin murheisen kaihoisaan Ja aikain mennen ne aina ennen Soi onnettomuuksiin maan. Näe vaaroja silloin, kun kellot illoin Ne Unnukan pohjasta soi: Ei onnen aikaa ne kaihoten kaikaa, Sen kyllä arvata voi.
Rastas on jo kotvan aikaa Laskenunna lauluaan, Käen kukunnoita kaikaa Kaikkialla vaan; Alkaapa myös rintehellä Leppäkerttu liritellä; Jopa kuhankeittäjäki Havahtuu: Nytpä vasta nuori väki Kukkulalta palauu! Kas! jo koillisesta tuolta, Lehtovaaran takapuolta, Loistaa silmä auringon; Hänpä sätehillään noille Ruohon kastepisaroille Suopi aamu-suutelon.
Päivän Sana
Muut Etsivät