United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taivaasen osoitat, niin siellä, siellä taistelu on loppunut ja henki katoovaisuuden kahleista vapaa, sinne on isäsi päässyt edellämme, sinne pyrimme mekin hänen jälessään, maailman rantaa polkiessamme. Oi minua!
Se tuntui Kentuck'ista kovalta, kun häntä "terveyden tähden" kiellettiin lasta lähestymästä, häntä, joka luonnostaan oli huolimaton jahnus, monta vuotta oli tottunut erämaitten vapauteen ja sentähden vähittäin oli ruvennut pitämään kaikkia vaatteita nahkana, jota ei riisuttu, ennenkuin se niinkuin kärmeen nahka vanhuuden ja katoovaisuuden takia läksi itsestään.
Mutta tämä Sallustius joutukoon huoleti katoovaisuuden omaksi; kirjoituksiin kuvastunut elää ijäti ihmiskunnan aikakirjojen muistossa sen etevimpäin historioitsiain joukossa. Ainehisto. Luku. Johdanto-lauseita: ihmisluonteesta mietteitä....................... 1. Jatkoa: hengen ja ruumiin välisiä suhteita......................... 2.
Molemmat ystävät olivat istuneet eräälle Frohburgin puiston istuimista, virvoittaen itseänsä kuutamo-maiseman lumousvoimalla sekä vuoren harjanteilta katsoen laaksoihin, jossa puut tuhansine valkeine kukkineen nuokkuivat, niin että ne katselijan silmässä näyttivät ikäänkuin jäävuorilta, joita ikuinen lumi maallisen katoovaisuuden kuva peittää.
Hänelle puhuu koko maailma, niinkuin hän sanoo, "ijäisyyden ihanaa kieltä"; minulle se puhuu katoovaisuuden ja kuoleman, muuttumisen ja häviön "siansaksaa". Jospa en ensinkään olisi mitään lukenut, niin kenties olisin tyytyväisempi kävellä jätkisin pellolla pitäen kiini auransauvasta enkä aattelisi mitään. Vaivanneeko Yrjöä esimerkiksi tuollainen levottomuus? Tosiaan? Sama, kesäkuun 30 p.
Karviais- ja viinimarjapensaat, miltei lehdettöminä, näyttivät jo hortoilevan puolinaisessa taintumustilassa. Kukkapengermät, joissa valmut ja asterit olivat viikkokausia yhteen jaksoon kilpailleet loistavassa kauneudessaan, muistuttivat nyt enimmin suven lopusta ja maallisen komeuden katoovaisuuden armottomasta laista.
Kerran aika saa, kun pasuunatkin kaikaa, Taivas tähtiryhmät kaikki koolle taikaa, Katoovaisuuden ja tyhjän saaliiks' entää Valtiot, maat sinikorkeuden. Vaan ehk' auringotkin asemiltaan vaipuu, Maamme, niinkuin huoku, sammuu, yöhön haipuu, Unhoon rauenneiden mailmain tuhka lentää, On jalo voittava ainahinen. Leivo.
Taivaasen osoitat, niin siellä, siellä taistelu on loppunut ja henki katoovaisuuden kahleista vapaa, sinne on isäsi päässyt edellämme, sinne pyrimme mekin hänen jälessään, maailman rantaa polkiessamme. Oi minua!
Hän eli omassa suljetussa maailmassaan, ajatukset kiinnitettyinä katoovaisuuden loppukohtaan hautaan ja sitä seuraavaan elämään, hän oli varma maailman kadotuksenalaisuudesta, mutta hän ei vihannut eikä rakastanut sitä.
Kun näen, kuink' ihminen ja ruohokin Samalta taivaalt' usmaa saa ja poutaa, Rehottaa nuorna rinnoin riemuvin, Sen kukoistuksen kunnes unhe routaa: Tään nähdessäni katoovaisuuden, Sun nuorta kuvaas aattelen ma aina, Kuink' aika tuhon kanssa kilpaillen Sun nuoren päiväs koittaa yöksi painaa. Sinusta sotaa käyn ma ajan kanssa, Se minkä vie, sen luon ma uudestansa. Miks kärsit ajan hirmuhallintaa?