Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Miksei saisi kirstua avata? Sano sinä se nyt, Kalle, sanoi Söderling ja nousi ja meni. Ovessa tuli häntä vastaan ukki, hyvällä tuulella, nukkuneena, mutta ei vielä selvinneenä, lekkeri kainalossa. Hei! Hei! Terveisiä kaupungista! Missä ne on kaikki? Saako täällä kahvia tai muuta märkää?
Silloin ulvovat he tapellessansa leposioista. Päivällä tavataan halli ulkona meressä pystyssä niin syvästi nukkuneena että taidetaan tulla häntä veneessä lähelle. Päivälläkin nousee hän toisinaan karille. Eriajoilla vuodessa matkustaa halli paikasta paikkaan. Pohjan lahdesta ja Itämeren pohjaisesta puolesta kulkee hän maaliskuun lopulla kuuttinensa etelään.
Jo taukoo myrsky, laineet hiljenneena Jo pyrkii lepohon, kun päivä laskeutuu. Jo nukkuu luonto kaikki, nukkuneena Se armosylihin nyt Herran sulkeutuu. Jo vai'ennut on satakielen ääni, Niin hetkiseksi sekin yöllä vaikenee. Vaan varhain aamulla mun ikävääni Se laulaissansa soittaa pois hajoittelee. Ja ilta tuottaa rauhan sureville, Ja levon väsyneille se kauniin tarjoaa.
Välistä taas hänen aivojaan merkillisesti painoi ja silloin hän kesken odotustaan vaipui niin raskaaseen uneen, ettei tiennyt, milloin Herman oli palannut. Vasta aamulla heräsi ja näki hänet ilokseen vuoteella nukkuneena. Oli myöhäinen lokakuun ilta. Lapset olivat jo levolla, Elli lopetteli pöytäliinan ompelusta. Herman astui edes takaisin lattialla. Emmekö lähde makuulle mekin? hän ehdotteli.
Tainnoksissa, puoleksi nukkuneena, kykenemätönnä nousemaan ja seisomaan jaloillansa, pimenneellä näöllä ja heikonneella kuulolla, teki hän kuitenkin niin väkevän ponnistuksen, että hetkeksi jälleen tointui. Nojautuen käsivarsiinsa, kohotti hän päätä ja näki Obenreizerin seisovan vakaana vieressänsä, vieläpä ymmärsikin mitä hän sanoi.
Kirkkaassa kuutamossa näkyi verta miekasta tippuvan ja miehen kasvot ja käsivarsi olivat veressä. "Lapseni!" kiljaisi äiti. "Missä on lapseni?" Ja mies antoi hänelle lapsen, jota hän oli kantanut vasemmassa kainalossaan, lämpöisen vuodan peitossa. Lapsi oli terve; uudelleen nukkuneena se unessa hymyili. "Me olemme molemmat hyvässä tallessa", sanoi mies värähtävällä äänellä.
Peränurkan vuoteella näkee hän isänsä syvästi nukkuneena, toisella vuoteella vaimonsa, vaalea, äänetön ja lempeä kuin yöseen lilja, makaavan, lapsi käsivarrella. Hän ei tahdo heitä herättää; vaan huvittaapa häntä enemmin, viipyä vielä joku aika tietämättömyyden ihanassa hämärässä ja säästää kohtaamisen hetkeä. Kauvan katseli hän tätä rauhan kuvausta lakeassa tuvassa tyyneenä kesä-yönä.
Ei, ei, niin ei se ollut ... ei, nyt en minä osaa. Kulta Göthilda, kuinka oli tähtitikapuitten kanssa; jota myöten lapsi kulki enkelin keralla. Ei vastausta. Sisarukset hypähtivät ylös. Göthilda makasi nukkuneena ja hymyilevänä mutta hän ei hengittänyt. Silloin Maria juoksi isänsä tykö ja sanoi: tulkaa Göthildan luo ... nyt ei ole Göthildan laita oikein, minä en uskalla huutaa äiteä.
Ylenrawittua lasta usiasti rupee oksettamaan, joka silloin onki hyödyllinen, eikä estettäwä, josta lapsi waan saisi pahempia ja waarallisempia kohtauksia. Nukkuneena lasta ei pidä kauwemmin rinnalla pitää.
Illan tultua, kun Paula matkasta ja uusista tunnelmista väsyneenä uinui samalla paikalla, missä hänen kätkyensä muinoin oli ollut, istui Liisa hiljaisessa sairashuoneessa ja katseli aatellen ikkunasta hämärään elokuun yöhön. Tohtori heittelihe levottomasti vuoteellaan puolittain nukkuneena, puolittain horrokseen vaipuneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät