Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
«Mitä? vieläkö valveilla ja kirjoittamassa?» lausui hän tyytymättömän näköisenä. «Niinkö pidät lupauksiasi, Elise?» «Suo anteeksi Ernst! Minä vallan unohduin tähän.» »Ja mistä syystä? Mitä sinä kirjoitat? Ei, annapas minun katsoa! Mitä! luulenpa sen olevan romaanin! Mitä hyötyä siitä on?» «Hyötyäkö? Ah! se huvittaa minua.»
ERNST. Se on liian paljon onnea, taivaan herra! 7:s Kohtaus. KAARLE. Antakaa anteeksi, jos häiritsen. FARREN. Asioissa ette koskaan häiritse. Mitä te tahdotte? KAARLE. Isäni lähettää minut. Meiltä on tässä hetkessä jäänyt pois kaksi arvoisaa saamista mutta meillä on taas suuria maksamisia tehtävänä ja olemme luottaneet näihin saamisiin.
ERNST. Tauvotkaa rukoilemasta, ystäväni! Mitä minulta tahdotaan? Tiedän itseni puhtaana kaikesta rikoksesta, he voivat minua syyttää, mutt'eivät tuomita! EMILIA. No hyvä, mene vankeuteen, rakkauteni seuraa sinua sinnekin. Ole vakuutettu, ett'ei mikään maan voima ole minua pakoittava milloin toisin ajattelemaan.
Minä tiedän, mitä te sillä irvistyksellä tahdotte sanoa, mutta minä olen varustettu rohkeudella taistelemaan kokonaista joukkoa semmoisia ilkiöitä vastaan. Totuuden pitää ja täytyy voittaa valheen! KAARLE. Te seuraatte minua paikalla isäni luokse. Jättäkää meitä? KAARLE. Silloin minä olen käyttävä väkivaltaa! 13:s Kohtaus. Entiset. Ernst.
Neljässä toista päivässä on hän vainonut minua käydessäni iltaisella äitini haudalla hän ja vielä toinen nuorukainen. Ernst, vie minut ikkunalle ja aukaise se vereni on niin lämmin hengen-vetoni niin lyhyt. Maria istuutuu. Jääkää meidän köyhäin, köyhäin ihmisten tykö! EMILIA.
Hänen nimensä sulkee joka köyhä rukouksiinsa. ERNST. Oi Mariaa! sisar rukka! Mintähden olet kuollut niin varhain?! Mutta mintähden hän peittäytyy huonoon nuttuun? Mintähden hän ei näytä maailmalle kuka hän on ja mitä hänellä on? FARREN. Hänellä on syitä, täällä juuri niin, eikä toisilla tavoin näyttäytyä ja siitä hän ajassa teille sanoo.
Jumala suojelkoon lemmikkiäni, kesälastani, ainoata poikaani! Oi, miten häntä rakastan! Ernst varoittaa minua usein puolueellisesta rakkaudesta siihen lapseen. Ja sen vuoksi tahdonkin jättää kuvan N:o 1 ja siirtyä kuvaan N:o 2. Katsos pikku Viisua, vanhinta tytärtämme, äsken kymmenen vuoden ikään päässyttä.
Siinä suuren heikkouden tilassa, joka sitten seurasi ja jota kesti monta kuukautta, kosketti jalkani ani harvoin lattiata, sillä Ernst kantoi minut minne vaan halusin. Hän oli vallan uupumaton ja hyvyyttä ja kärsivällisyyttä hän osoitti loppumatta sairaalle puolisolleen. Enkö sitten terveenä pyhittäisi elämääni hänelle? Ah, kyllä! senhän tahdon, sen tahdon.
Niin minut karkoitettiin huomaamattani iloista leikkiä laskien pitkän huonejonon lävitse, kunnes olimme kaukana muusta seurasta ja kahdenkesken. Silloin lopetti Ernst äkkiä leikin ja muuttui vakavaksi. Aavistin pahaa ja olisin mielelläni juossut kauas, kauas pois, mutta olin ikään kuin halvaantunut.
Mutta oi!» jatkoi hän vilkkaammin «kun näin nojaan sinuun, kun kuulen sydämmesi sykintää ja tunnen ja tiedän miten on laita sen sisässä, oi Ernst, silloin tunnen miten sinua rakastan ja miten luotan sinuun. Silloin moitin itseäni, että olen ollut niin heikko, niin kiittämätön, niin arka, silloin ... oi Ernst, rakasta minua! Katsele minua aina niinkuin nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät