Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Elisen olisi ollut helppo puolustautua ja saada kaikki likimain hyväksi jälleen, mutta laamannin ankara ääni ja tylyn ivallinen kasvojen ilme loukkasivat syvästi hänen arkaa mieltänsä. Vähän ylpeästi ja närkästyneenä hän vastasi: «sinun pitää olla kärsivällinen, Ernst; en ole tottunut niin perin juurin luopumaan kaikista viattomista nautinnoista!
Uskothan minua kun sanon että Jacobi nyt paremmin kuin koskaan ennen ansaitsee ystävyyttäsi. Liitto on rakennettu meidän kolmen kesken ja luottaen Jumalaan uskon, ettei mikään myrkyllinen kieli voi sitä hajoittaa. Uskothan minua, Ernst?» Laamanni ojensi hänelle kätensä vastaten ainoastaan «uskon! Ellen sitä tekisi, niin...» hän teki kauheksivan liikkeen.
Armaat vanhempani hyväksyivät tyttärensä valinnan ja liiton niin yleisesti arvossa pidetyn ja kunnioitetun miehen kanssa jonka sitä paitsi arveltiin vielä kerran onnistuvan päästä valtion virkojen korkeimmille kukkuloille, ja Ernst, jonka luonteenmukaista on kaikessa pyrkiä joutuisasti eteenpäin, sai aikaan sen, että kohta sen perästä vietettiin häämme.
Soi ympär' elon laulut vaieten kuin puiston tumman lehviin kuiske tuulen, vait astun, askeliain kuule en, todeksi unta, uneks totta luulen. Etäältä oksain alta portti häämöttää, käyn kohti kummastellen hiljaa, mit' on tää (Ernst V. Kn
Tiedätkös, mitä olet minulle tehnyt?! Sisareni olet sinä murhannut!!! Oi, minun pitäisi vetämän sinut hänen kuolin-huoneesensa, että hänen kasvonsa sinua joka yön pelästyttäisivät unessasi! ERNST. Millä oikeudella, kysyt sinä, surkea vintiö?! Oikeudella?! Kuka on sinulle antanut oikeuden hävittää ihmisen onnea?
ERNST. Oi, isäni, minä voisin epäillä! JOHN.
Senaikainen Norrlannin päällikkö, aseupseeri Juhana Maununpoika Ulfsparre, Tusenhultin herra, jota juuri tähän aikaan seurasi eversti Ernst Creutz, Sarvilahden herra, asui vain aika ajoin Korsholmassa; tiedämme kuitenkin kertomuksestamme, että hänen seitsenkymmenvuotias äitinsä, rouva Martta, ankaralla kädellä hoiti sekä linnaa että latokartanoa hänen poissa ollessaan.
Olin pukeutunut hyvin huolellisesti; minulla oli kukkia hiuksissani; tahdoin miellyttää Ernstiä. Olin varsin tyytyväinen itseeni lähtiessäni. Ernst ei voinut tulla ennenkuin myöhemmin. Everstinrouva S. oli jo ennen minua saapunut. Hän oli kaunis ja erinomaisen komeasti puettu. Minut asetettiin hänen viereensä.
JOHN. Silloin se voisi olla myöhään, oikean varkaan rangaistamatta silloin voisi se olla myöhään hävyttömän petturin, viettelijän, riiviön mainitsematta laskea. Se on teille eduksi toivoa molemmat. Vielä kerran: Laskekaa Ernst Herbig vapaaksi! MAHLOW. En, en, ja vielä kerrankin en! Ja nyt jättäkää huoneeni! En ole tottunut kauvan puhumaan ihmisten kanssa teidän lajianne.
MARIA. Raukka, raukka isä John! JOHN. Niin, lapseni, mikä on rikkaus rakkaudetta? Kerjäläisen kaltainen on hän, jolle ei sydäntä maan päällä tykytä. Sentähden antakaa minulle rakkautenne niiksi muutamiksi vuosiksi, jotka minulla ovat elääkseni, olkaa ja jääkää lapseni, jos köyhänkin miehen lapset. ERNST. Olemme, isäni!
Päivän Sana
Muut Etsivät