Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mutta mitä Reginaan tulee jatkoi hän niin kutoo se mustasilmäinen penikka nyt sukkaa Korsholmassa. Martta-rouva ei ole niitä, jotka kuutamossa itkevät ja huokaavat. Sitten kun me viimeksi tavattiin, olen saanut terveisiä Vaasasta iloisen kersantin Pentti Ristonpojan kautta.
Kun tuskin kukaan tiesi kihlattujen aikaisemmasta nuoruudenrakkaudesta, jäivät useimmat siihen lujaan uskoon, että Sepän Riitta, joka osasi loihtia sillä kaikki pohjalaiset ämmät, mutta etenkin puoskariämmät osaavat loihtia oli antanut tälle ylhäiselle sulhaselle lemmenjuoman hänen raajarikkona sairastaessaan Korsholmassa.
Sentähden on minulla oikeus iloita rauhan töistä; minä tiedän, mitä miekka kaataa ja mitä aura rakentaa. Miekan teräksessä väijyy paha henki hekumoidakseen ihmisten verestä ja kyynelistä; miekka murhaa, miekka hävittää, mutta aura antaa onnea ja elämää... Näetkö, Larsson, tämän vainion on aura perannut. Tuolla Korsholmassa on Suomen vaakunakilpi, jossa näkyy leijona paljas miekka kädessä.
Martta-rouva Korsholmassa oli aika ylpeä siitä, että oli niin urhokkaasti puolustanut linnaansa juopuneita sotamiehiä vastaan ja luki sen kokonaan omaksi ansiokseen. Se seikka, että hän oli pelastanut Reginan hengen, kohotti tätä suuresti hänen silmissään; mutta ei hän myöskään voinut olla ihmettelemättä sitä rohkeutta ja uhraavaisuutta, jota nuori tyttö oli samassa tilaisuudessa osoittanut.
Oleskeltuaan muutamia päiviä Korsholmassa, jossa asui perheineen erään kirvesmiehen luona, Yrjänä oli valmis lähtemään meren poikki. Toinen pikkupojista kuitenkin sairastui niin pahoin, ettei käynyt ajatteleminenkaan lähtöä, sillä ankara talvi on käsissä ja tuli sääli pientä lasta; mutta heillä oli varoja varsin niukalti, tuskin nimeksikään. Yrjänä puhui kirvesmiehelle, mutta tämä ei siihen tiennyt keinoa, sillä hänellä ei ollut työtä itselläänkään, ja niin kului pari viikkoa suurissa huolissa. Lapsi ei parantunut, ja perheen varat olivat lopussa, kun kirvesmies sitten eräänä päivänä kasvot ilosta loistaen astui yhteiseen huoneeseen. "
Hän tahtoi kuulla, mitä kuningas oli sanonut, mitä tehnyt, mitä hän oli rakastanut ja vihannut; vielä kerran tahtoi hän innostua hänen kunniansa loisteesta, ja sitten kuolla iäksi unhotettuna. Hän oli sankari, oli kuningas; Meri ei ollut mitään, olihan vain kuluneen keväimen kuihtunut kukka. Sillä tavalla tutustui Meri toisen kerran Reginaan Korsholmassa.
Regina oli siksi vakava uskossaan, että voi kärsivällisesti kuunnella kaikkea, mitä hänelle tyrkytettiin, mutta hän kärsi siitä ja hänen olonsa Korsholmassa muuttui päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi, ja kukapa voineekaan moittia häntä siitä, jos hän salaisesti huoaten ajatteli vapautuksensa päivää?
Kunniaportissa loisti, paitsi muita koristuksia, jemna-kiehkuroita ja muhkeat kuninkaalliset nimikirjaimet, joiden alla oli Vaasan kaupungin vaakuna. Maaherran asunto Korsholmassa oli uudestaan maalattu ja se keikaili siinä niinkuin neljän- tai viidensadanvuotias kaunotar suinkin voi. Vanha kirkko oli niin ikään tomutettu, pesty, lehditetty, ja isot messinkikruunut olivat kirkkaat kuin aurinko.
Se oli kenraalien mielestä synti ja häpeä, koska vihollinenkin ankarasti ahdisti, ja silloin ottivat he hänet eräänä yönä vangiksi ja lähettivät hänet tänne istumaan loput seitsemästä kauneutensa vuodesta Korsholmassa. Onko kuningas häntä rakastanut? kysyi Meri vavisten. Se on tiettyä. Onko hänkin rakastanut kuningasta? Noiden naisten sitä pitäisi kaikki tietää.
Nyt hän oli täällä ja tahtoi, armollisen eno Frölichin luvalla, viikon tahi kaksi istua Korsholmassa. Ei kuitenkaan vedellä ja leivällä? vastasi kreivi Frölich nauraen. Tiedätkö, mon cher ami, että kravut ja aatelismiehet eivät menesty Pohjanmaalla? Sen tietää sukuni vanhastaan, vastasi nuori kreivi samaan tapaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät