United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valtiopäivämies oli hänen majesteettiaan vastassa, nuorempi Larsson piteli vaunujen astuinlautaa, ja he molemmat saattoivat asuntoonsa tämän korkean ja armollisen vieraan, jonka mukana oli vain maaherra ja pari kamariherraa. Piha oli koivuilla lehditetty, ja portista portaille vei hieno, siniverkainen käyntimatto.
Tuliluikku kainalossans, Metsän saalis laukussans, Olallansa tuima kirves, Niin hän kotihinsa käy. Häntä vartoo kotonansa Vaimo nuori toimeljas, Rakennellen ehtoollista Päähän pöydän honkasen. Vartoo häntä aatto-illan Lehditetty laattia, Lepopäivä rauhallinen Naisen armaan huomassa. Onnen myyri on se miesi, Kellä oma tanner on, Ystäväinen vieressänsä, Povel kalliin synnyinmaan.
Kunniaportissa loisti, paitsi muita koristuksia, jemna-kiehkuroita ja muhkeat kuninkaalliset nimikirjaimet, joiden alla oli Vaasan kaupungin vaakuna. Maaherran asunto Korsholmassa oli uudestaan maalattu ja se keikaili siinä niinkuin neljän- tai viidensadanvuotias kaunotar suinkin voi. Vanha kirkko oli niin ikään tomutettu, pesty, lehditetty, ja isot messinkikruunut olivat kirkkaat kuin aurinko.
Iso sali oli pesty ja lehditetty; se oli keskellä entistä asuinrakennusta, johon Larsson oli taas muuttanut asumaan, sittenkun hänen varallisuutensa oli korjautunut ja hänen pahin kilpailijansa, vävy raatimies Blom, oli sattunut ennen appeaan kallistamaan päänsä ikuiseen lepoon.
Pääsi voitele, se kohta kantaa Ihanaisen kunjan seppelin; Riennä kotokartanosi juhlaan, Sali lehditetty vartoo sua'. Niinkuin aamu tämä katsahti hän, Kaunis sulhaiseni, puoleeni. Hän mun sulhaiseni, ylkämiehein? Mikä onnen autuus ääretön! Aatokseni ihanasti pyörtyy Harhaellen hänen povessans, Manttelinsa pyhäs hämärässä Sieluin eksyileevi hymysuin. Että synnyin tänne!