United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näinä hiljaisina yksinäisinä iltoina, jolloin sade usein tuskallisesti pieksi akkunaruutuja taikka kun lumimyrsky tuimasti vinkui yli ulapan jäiden, uneksi hän keväistä, jotka olivat vielä koittavat, ja silloin yltyi hänen rakkautensa Reginaan ja hänen ikävänsä kasvoi yhä voimakkaammaksi. Seuraavana kesänä hän lähti iloisin mielin asevelvollisena ottamaan osaa Urjalan reserviharjoituksiin.
Mutta mitä Reginaan tulee jatkoi hän niin kutoo se mustasilmäinen penikka nyt sukkaa Korsholmassa. Martta-rouva ei ole niitä, jotka kuutamossa itkevät ja huokaavat. Sitten kun me viimeksi tavattiin, olen saanut terveisiä Vaasasta iloisen kersantin Pentti Ristonpojan kautta.
Hän tahtoi kuulla, mitä kuningas oli sanonut, mitä tehnyt, mitä hän oli rakastanut ja vihannut; vielä kerran tahtoi hän innostua hänen kunniansa loisteesta, ja sitten kuolla iäksi unhotettuna. Hän oli sankari, oli kuningas; Meri ei ollut mitään, olihan vain kuluneen keväimen kuihtunut kukka. Sillä tavalla tutustui Meri toisen kerran Reginaan Korsholmassa.
Boleslav säpsähti. »Anteeksi», sammalsi hän. »En sitä tarkottanut.» Tosiaan ei tämä ollut hyvä alku. Helena pani suunsa suppuun, mutta näytti taipuvaiselta jälleen leppymään. »Oi, tule pois täältä!» pyysi hän. »Minä niin pelkään.» »Mitä?» »No kirkkomaata.» Jälleen värähdytti Boleslavia ivallinen tunne. Olematta itsekään siitä selvillä vertasi hän kaikkea, mitä toinen teki ja sanoi, Reginaan.
Kuningas loi Reginaan katseen, jossa oli enemmän sääliä kuin vihaa. Häntä suretti, että noin nuori ja kaunis tyttö voi olla osallisena niin ilkeään petokseen. Armoa, teidän majesteettinne! huudahti onneton tyttö rukoillen. Salliiko teidän majesteettinne, että teidän puolestanne teen muutamia kysymyksiä? kysyi Oxenstjerna. Tehkää niinkuin haluatte, valtiokansleri! sanoi kuningas.
Boleslav työnsi lautasensa syrjään. Ruoka ei maittanut. Siitä ei ollut mitään hyötyä, että viini oli jäänyt kellariin. Päihtymys, jota hän oli tahtonut välttää, huumasi jo hänen jäseniään. Ja kun hän salavihkaa vilkaisi Reginaan, pelästyi hän, sillä tytön silmät lepäsivät hänessä niin autuudesta juopuneina kuin tämä olisi taivaan ja maan unhottanut hänen tähtensä.
Silloin kajahti usein hänen harmonikastansa sävelmä toisen perästä, mutta useimmiten kuitenkin Forssan-valssi. Silloin hänen katseensa oli yhtä hyvänsuopea kuin ennenkin ja silloin hän iloisesti ja veitikkamaisesti iski silmää ystävälleen Arvidille, jolle hän oli uskonut suhteensa Reginaan.