Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Herra Sager jätti lautasensa ja vasta pöytään kannetun hummerin siksensä, lausuakseen paheksumisensa tuon taitamattoman tytön kovin törkeästä käytöksestä. Ainoastaan Krauser istui naurahdellen paikallaan, lautasliina rintaröyhyksen edessä ja ruoti itselleen herkkupaloja paistetusta juhlakampelasta.
»Tahdotko lisää?» Alette kysyi, kun Jakob oli tyhjentänyt lautasensa. »En, kiitos, sinulla on paistia! sepä hyvä»... Jakobin ihastus ruokaan ei nähtävästikään saanut Alettea heltymään. Puhe taukosi taas, Letta vain huomaavaisena ja tyynenä ojensi Jakobille kastikeastian sekä laitteet, toisen toisensa jälkeen.
Hänen päänsä loi suuren varjon seinään ja ainoastaan lehtien synnyttämä ääni, kun hän niitä käänsi, katkaisi huoneen hiljaisuuden. »Minusta sinun pitäisi hankkia itsellesi vähän paremmat housut, Jakob, noita vaaleita olet jo käyttänyt koko kesän.» »Niin kai pitää kai hankkia» Alette oli jo kaapinut lautasensa tyhjäksi ja asettanut sen pöydälle. Hän ojensi itseään hiukkasen tuolissa.
"Hän on ihastuttavin olento, minkä milloinkaan olen nähnyt", ajatteli hän, vastaukseksi Gabriellen kysymykseen, tahtoiko hän enemmän lientä, ojentaen hänelle lautasensa. Syötyään päivällistä ja juotuaan kahvia kuistilla, istuutui tohtori Gabriellen pyynnöstä pianon ääreen hetken laulaakseen ja soittaakseen.
Tuo olento on siis koko pahahenki! sanoi Porthos, ojentaen lautasensa Aramikselle, joka leikkasi lintua. Ja onko tuo valtakirja vielä hänen käsissänsä? kysyi d'Artagnan. Ei, se on joutunut minun käsiini; en voi sanoa saaneeni sitä juuri ilman vaivatta, sillä silloin valhettelisin. Rakas Athokseni, sanoi d'Artagnan, en voi enää lukea niitä kertoja, joista minun tulee kiittää sinua hengestäni.
Päivällispöydässä, jota koristivat mitä kauneimmat ansarikukat, oli jokaisella vieraalla kukkanen lautasensa vieressä, ja kaikki nuoret oli pantu istumaan rinnakkain, joten saattoivat rohkeasti jutella toistensa kanssa; ei kukaan saattanut asettaa niin hyvin vieraitansa varten kuin Lotta täti.
Vähään aikaan Halket ei syönyt mitään, sitten hän otti pari lusikallista ja nojautui taas kyynäspäähänsä. "Ethän sinä syö mitään, Halket," sanoi englantilainen iloisesti, katsahtaen häneen. "Minun ei ole nälkä nyt," sanoi Halket. Vähän ajan perästä hän otti punaisen nenäliinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa sisällyksen sekä solmi sen kääröksi.
"Tätä kai kumminkin syöt?" sanoi Lörincz herra naapurillensa, kun tämän vuoro tuli. "Kiitän nöyrimmästi, minun ei ole liioin nälkä; paitsi sitä päätäni pakoittaa". Hänen oli kuitenkin nälkä, niinkuin jokaisen muun, eikä hänen päätänsä mikään vaivannut, mutta hän oli tottunut siihen, ettei syönyt ennenkuin hänelle oli tarjottu ja hänen lautasensa vihdoin väkisin täytetty.
He menivät kokkapuolelle laivaa, purren hammasta niin, että posket siitä jäykkenivät. Päivällistä syödessä sattui Antti asettumaan niin, että bufettineiti muille tarjotessaan tuli yhtämittaa kumartumaan hänen ylitsensä. Hänen täytyi melkein tämän kainalon suojassa odottaa siksi, kunnes vastapäätä istuva oli täyttänyt lautasensa.
Ensiksi tarjottiin mestari Coquenard'ille sitten Porthokselle; sen jälkeen täytti rouva Coquenard oman lautasensa ja jakoi leivänkuutiot ilman lientä malttamattomille kirjureille. Samassa tuokiossa aukeni naristen ovi ruokasaliin aivan itsestään ja Porthos näki oven raossa pikku kirjurin, joka, kun hän ei päässyt osalliseksi pidoista, pureksi paljasta leipää.
Päivän Sana
Muut Etsivät