Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
«Elise, tule tänne!» lausui laamanni kiihkeästi, talutti rouvansa sohvalle ja kiersi käsivartensa hänen ympärilleen «puhu minulle! Sano, onko jollakin tavoin käytökseni viime aikoina vieroittanut sydämmesi minusta?» Elise oli vaiti ja painoi päänsä miehensä rintaa vasten. «Oi, Ernst!» lausui hän viimein tuskaisesti huoaten, «en ole minäkään ollut tyytyväinen itseeni.
Ernst, Ernst! Mimmoisia sanoja, mimmoinen katse! Ja minä poloinen, mitä olenkaan sanonut!» Semmoisia katkonaisia epäselviä ajatuksia liikkui Elisen mielessä ja kyynelet valuivat alas pitkin hänen poskiansa. «Sanoja, sanoja, sanoja!» sanoo Hamlet halveksivasti. Mutta Jumala varjelkoon meitä sanojen hävittävästä voimasta!
En milloin ole tuntia elämästäni hyödyttömänä antanut kulua! EMILIA. Jokaista työtä seuraa siunaus! Tuomas astui samassa perä-ovesta ja sai von Mahlowilta viittauksen olemaan hiljaa. ERNST. Mutta nyt tahdon kaksinkertaisesti tehdä työtä, sillä se tarkoittaapi saavuttaa kohtaa, joka tekee minua onnellisimmaksi ihmiseksi.
Elise luki miehensä sielusta hänen ajatuksensa. Jo kauan aikaa hän oli, huomattuaan hänen sydämmensä toivomuksen, totuttautunut ajattelemaan seikkaa, jonka lausuminen nyt kumminkin näytti olevan vaikeata. Viimein hän tukahuttaen huokauksen lausui: «Ernst! pata, joka kiehuu kuutta pienoista suuta varten, ehkä voipi kiehua seitsemällekin!» «Luuletko!» huudahti laamanni iloisesti säihkyvin silmin.
Kaksi poikaa, Karl ja Ernst, istuivat huoneessaan, myöskin syventyneinä opinnoihin, ja "ukko Penn", reviisori Hjort itse, istui salissa lukien sanomalehtiä, varmana siitä että vaikka hän miten kauan lukisi, saisi hän kuitenkin odottaa seuralaisiaan.
«Ja luuletko että minä tahtoisin ottaa nämä sinun » «Oi Ernst! Kuinka voisit olla sitä tekemättä, kun saat kuulla minkä ilon se ajatus on tuottanut minulle? Nuo rahat, jotka vuosi vuodelta ovat karttuneet, koottiin kerran tuottamaan sinulle suuren huvin. Ne ovat olleet minulle oikeana salatun ilon aarteena, ne ovat monesti vahvistaneet ja elähyttäneet sieluani.
Kyyneleet vierivät hänen silmistänsä ja hän kätki kasvonsa isän syliin. Hän ei milloinkaan ennen ollut niin kaunis ja viehättävä. Ernst oli kovin liikutettu. Hän laski kätensä ikäänkuin siunaten hänen päälleen, kohotti sitä ja sanoi: «Synnyttyäsi et pitkään aikaan osoittanut elonmerkkiäkään; minun sylissäni vasta avasit silmäsi tässä maailmassa; silloin kiitin Jumalaa.
ERNST. Niin, hyljäätkää lapsenne ja työmiehen likaiset kädet ovat varjelevat häntä ja ilolla kallioiden ja tappuroiden yli kantavat vaikka paarille asti! MAHLOW. Tuomas! Vie tyttäreni tästä pois! 6:s Kohtaus. Mahlov. Kaarle. Ernst. MAHLOW. Siinä on ovi jätä taloni! ERNST. Ei milloin jälleen siihen tullakseni. MAHLOW. Se kuitenni jääpi tähän! Se on minun omaisuuteni. ERNST. Teidän omaisuutenne?!
Hän on jo monta vuotta ollut leskenä, on kauan elänyt ulkomailla ja aikoo nyt kotimaahan palatessaan käydä luonamme. Ernst on aina ollut hänen ystävänsä, vaikka kerran saikin häneltä rukkaset. Se on jalo ominaisuus Ernstilläni eikä suinkaan harvinainen hänen sukupuolessansa ettei kielto saattanut häntä kylmäksi rukkasten antajaa kohtaan.
EMILIA. Ja mintähden ei? puhun hiljaisesti oi, minä tiedän, kuinka vaarallinen tämä sana tässä paikassa on kuitenni ollen vierasmiehittä, täytyy minun niin sinua kutsua. ERNST. Oi, älkäätte kutsuko minua enään niin minä välttäisin teidät koskaan taas kohtaamasta. EMILIA. Mitä se on? ERNST. Ell'ei sisareni raukka olisi kärsivä, niin olisin jo jättänyt tämän onnettomuuteni paikan.
Päivän Sana
Muut Etsivät