Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
XXIII. "Mutta," jatkoi Simmias, "onko se vielä kuoltuammekin olemassa, sepä ei minustakaan, Sokrates, ole vielä todistettu, vaan tätä vastustaa vielä tuon yleisön arvelu, jota Kebes äsken mainitsi, että sielu ihmisen kuoleman kanssa haihtuu ja että kuolema on sille sen loppuna oleva.
Kyynikotkin kehoittavat ihmisiä pysymään köyhinä ja rajoittamaan tarpeitaan; Sokrates jo suositti ihmisille hyvettä vanhana, luotettavana keinona. Samaten Seneca, jolla on viisisataa sitroonapuusta tehtyä pöytää, ylistää kohtuutta, kehoittaa pysymään totuudessa, kärsivällisesti kantamaan vastoinkäymisiä ja lujasti kestämään onnettomuuksia.
Simmias ja Kebes nyt myöntävät sielun olemista ennen ihmisen syntyä, mutta väittävät, ettei sillä ole todistettu sen oleminen kuolemamme jälkeen. Tähän tarttuen Sokrates viittaa ensimäiseen todistukseen, jonka mukaan sielun täytyy kuolemankin jälkeen olla olemassa, kosk'ei kuolemalla muussa tapauksessa olisikaan vastakohtaa.
"Minä ymmärrän," sanoi Sokrates; "mutta rukoilla jumalia, että tämä muutos täältä tuonne kävisi onnellisesti, se on sekä luvallista että sopivaakin; tätä minäkin rukoilen, tapahtukoon niin!" Ja tämän lausuttuaan hän otti ja tyhjensi pikarin ihan huokeasti ja tyytyväisesti.
Nyt taas näyttää minusta, ikään kuin sanoisimme, ett'ei näin ole ensinkään laita." Sokrates, joka oli häneen päin kääntänyt päätään, sanoi, tämän kuultuansa: "Miehen tavalla tämän muistutuksesi teit, mutta et huomaa eroitusta nyt ja silloin puhuttujen välillä.
Kun Sokrates oli kylpenyt ja lapsensa saatetut hänen luokseen – hänellä oli kaksi pientä ja yksi isompi poika – ja perheesen kuuluvat naiset olivat saapuneet, puhui hän näiden kanssa Kritonin läsnäollessa; ja kun oli hän näille viimeiset käskynsä ja tahtonsa ilmoittanut, käski hän naisten ja lasten mennä, mutta itse hän tuli meidän luoksemme jälleen.
LXV. Tämän sanottuaan Sokrates nousi ja meni toiseen huoneesen kylpeäksensä, ja Kritoni häntä seurasi, mutta meidän hän käski odottaa.
"Tänä päivänä jo", sanoi Sokrates, "olen minä leikkaava minun hiukseni, sinä nämä sinun hiuksesi siinä tapauksessa, että väitteemme on meiltä kumottu, emmekä enää voi sitä henkihin herättää.
Kritonia en saa vakuutetuksi siitä, että minä olen se Sokrates, joka nyt olen kanssanne keskustellut ja kaikki puhutut järjestänyt, vaan hän luulee minun olevan sen, jonka hän kotvasen perästä on näkevä kuolleena, ja senpä tähden hän kysyy, miten hänen tulee minua haudata.
Sillä Simmias ei suinkaan mahtane olla suurempi sen kautta, että hän on Simmias, vaan sen suuruuden kautta, joka hänellä on; eikä myöskään siitä syystä olla Sokratesta suurempi, että Sokrates on Sokrates, vaan siitä syystä, että Sokrateella on pienuutta tuon toisen suuruuden suhteen." "Totta."
Päivän Sana
Muut Etsivät