Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Näistäpä syistä täytyy minun siis, kuten näyttää, hyljätä se väitös, että sielu olisi sointu, lausukoon sen minä itse taikka kuka hyvänsä." XLII. "Mutta", jatkoi Sokrates, "mitä sinä tästä arvelet: voiko mielestäsi sointu taikka jokin muu yhdistys olla missään muussa suhteessa, kuin missä ne ovat, joista se on kokoonsaatu?" "Ei millään muotoa."
"Yltäkyllin välttämättömältä," sanoi Simmias, "näyttää minusta, Sokrates, tämän asian laita, ja kauniinpa päätteen onkin puheemme siinä saavuttanut, että sielumme, ennen syntyämme, on samankaltaisesti olemassa, kuin tuokin olemus, josta nyt puhut.
Sillä semmoistahan väitettä et hyväksyne, vaikkapa itsekin sen tekisit, että sointu muka olisi aikaansaatuna ennen, kuin ne aineet ovat olemassa, joista se on aikaansaatava? Vai hyväksyisitkö?" "Enpä ensinkään, Sokrates", sanoi Simmias.
Vaan mitä nyt niihin tulee, joille olisi parempi kuolla, niin arvattavasti sinusta kummalta kuuluisi, jos näillä ihmisillä ei olisi oikeutta tehdä itselleen hyvää, vaan heidän täytyisi vartoa toista hyväntekijää." Kebes nyt vähin hymyili ja sanoi omituisella murteellaan: "Zey tiekköön!" "Tämä, totta kyllä," jatkoi Sokrates, "voisi kuulua järjettömältä; mutta kyllä kai siinä jotain perääkin on.
Vai eikö meidän ole täytymys sanoa, että kolmiluku pikemmin häviäisi taikka kärsisi mitä tahansa, ennenkuin se, kolmena, ottaisi muuttuaksensa tasaiseksi?" "Totta." "Eikä sittenkään kaksi ole kolmen vastakohtana", sanoi Sokrates. "Eipä olekaan." "Siis eivät ideat ole ainoat, jotka eivät kärsi vastakohtien ryntäystä toisiansa vastaan, vaan monien muidenkin vastakohtaisten on laita sama."
Simmias lausui: "Tällä kertaa, Sokrates, näyttää minustakin Kebes puhuneen oikein; sillä minkätähden tahtoisivatkaan todellisesti viisaat paeta hallitsijoita, jotka ovat heitä paremmat, sekä näistä mielellään erota? Ja minusta näkyy Kebes puheellaan juuri sinua tarkoittaneenkin, kun niin helposti saatat jättää sekä meidät että nuo, kuten itse tunnustat, hyvät hallitsijasi, jumalat."
"Onko se siis sinun ajatuksesi, että kaikki osaavat selkoa tehdä niistä, joista puheemme nyt on ollut?" "Tahtoisinpa vaan, että niin olisi," sanoi Simmias, "mutta pikemminpä pelkään, ett'ei huomenna tähän aikaan enään ole ainoatakaan ihmistä, joka voisi tyydyttävällä tavalla sen tehdä." "Sinun mielestäsi siis, Simmias, eivät kaikki ihmiset näitä tiedäkään?," sanoi Sokrates. "Eivätpä kyllä."
Sokrates, tuo rautainen mies, oli poissa ja hänen sijassaan seisoi Kristus suruineen. Hänen mielensä eteen ilmestyi se olento, joka oli puhunut tästä elämästä ja tulevasta semmoisen äänellä, joka oli molemmissa Herra ja Mestari; joka hellässä säälissä tämän elämän surun suhteen ei koskaan herjennyt viittaamasta toiseen elämään, jossa surut kokonaan katosivat ja kaikki Häneen yhtyivät.
Tästäpä syystä siis en ole ensinkään vastahakoinen lähtemään, vaan elän siinä hyvässä toivossa, että kuolleillakin on joku olo olemassa, ja, kuten vanhastaan sanotaan, olo parempi hyvillä kuin pahoilla." "Mitä nyt, Sokrates?", sanoi Simmias: "aiotko meistä erota ja itseksesi pitää tämän mielipiteen, vai etkö siitä meitäkin osallisiksi tee?
Sokrates vastasi: "ihan luonnollista on, Kritoni, että ne, joista puhut, näin tekevät, sillä he luulevat tällä jotakin voittavansa, ja yhtä luonnollista on myöskin, ett'en minä niin tee; sillä vähän myöhemmin juomalla en luule voittavani mitään muuta, kuin sen, että omissa silmissäni tekisin itseni naurun-alaiseksi, kun haluaisin elää ja säästäisin siinä, missä ei enään mitään ole.
Päivän Sana
Muut Etsivät