Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kun Sokrates tämän kuuli, hymyili hän leppeästi ja sanoi: "Ai, ai, Simmias! Tuskinpa vaan voinenkaan muita saada vakuutetuiksi siitä, ett'en pidä nykyistä kohtaloani minäkään onnettomuutena, kun en voi teitäkään saada siitä vakuutetuiksi, vaan te pelkäätte minun nyt olevani tyytymättömämmän kuin edellisen elämäni aikoina.
"Vastaa minulle siis", sanoi Sokrates, "mitä pitää ruumiissa oleman, että se olisi elävänä?" "Sielu kait", vastasi Kebes. "Onko aina näin laita?" "Mitenkä muuten?" vastasi Kebes. "Sielu siis aina myötänsä tuo elämää sille, jonka se valtaansa ottaa?" "Tuo tosiaankin." "Löytyykö jotain elämälle vastakohtaista vai ei?" "Löytyy." "Mikä?" "Kuolema."
Samassa purskahti hän itkuun, kääntihe ja läksi ulos. Sokrates katsoen hänen jälkeensä sanoi: "jää hyvästi, sinäkin! me puolestamme tahdomme tehdä, mitä käskenyt olet." Ja meille hän sanoi: "Kuinka hyvänsuopa onkin tuo mies!
Kerro siis, Zeyn kautta! miten Sokrates pitkitti puhettansa? – Näyttikö ehkä hänkin, kuten teistä mainitset, joutuneen pahoillensa vai ei? Vai ryhtyikö hän tyvenellä mielellä väitöksensä puolustamiseen? Ja puollustiko hän sen riittäväisesti vai vaillinaisesti? Kerro meille kaikki tämä, miten tarkimmiten taidat! Faidoni.
Kun toinen ylhäinen Athenalainen valitti olevan kummastuttavan kallista elää Athenassa, ja luetteli mitä purpuri, oivalliset viinit ja muut kalliit tavarat maksoivat, kävi Sokrates hänen kanssaan useammassa kauppapuodissa, jossa elatusvaroja myytiin halvasta hinnasta ja kävi myös muutamassa puodissa, jossa sai ostaa yksinkertaista kangasta vaatteiksi sangen helpolla hinnalla.
Sokrates tervehti kerran kadulla ylhäistä Athenalaista, vaan tämä kulki hänen ohitsensa hänen tervehdykseensä vastaamatta. Sokrateen seurakumppani suuttui siitä. Vaan Sokrates sanoi: "Ei niin! Et suinkaan suuttuisi kehenkään siitä että hän on minua rumempi näöltään? Minkäs tähden sinä siis kiivastut siitä, että tämä mies on vähemmin kohtelias kuin minä?"
Mutta ilta tuli, ja levoton oli taas levollinen. Kirkkoherra puhui hänelle kreikkalaisesta viisaudesta, Sokrateesta, ja Johannes huokasi ajatellen: «Milloin voin minä niinkuin Sokrates hillitä sydäntäni, milloinka on aatteillani se voima, joka tyynnyttää myrskyn rinnassani«. Kirkkoherra silmäili häntä tarkasti; hän näkyi havainneen, mitä nuorukaisen rinnassa liikkui.
Muutamat sanat toimittavat semmoisen asian, jonka umpimääräiseen selittämiseen Sokrates jo panee paljon puhetta. Hän kuvailee myöskin jumalaa ylevämmällä tavalla. Hän sanoo suoraan, että korkein olento on meidän isämme ja kohdastaan rakastaa luontokappaleitaan. Tämmöistä Sokrates ei koskaan sano.
"Olkoon; mutta miksi sanomme sitä, joka ei siedä kuolemaa?" "Kuolemattomaksi", sanoi hän. "Sielu, sehän ei siedä kuolemaa?" "Ei." "Kuolematon on siis sielu?" "Kuolematon." "Hyvä", sanoi Sokrates; "saammeko siis tuon sanoa todistetuksi? vai miten sinusta näyttää?" "Ihan kylliksi todistetuksi, Sokrates!"
"Minusta nähden, Sokrates, on tämä välttämätön seuraus niistä, joista olimme yhtä mieltä", sanoi hän. XVII. "Pidä nyt sekin silmällä, Kebes", sanoi Sokrates, "ett'emme ole yksimielisiksi tulleet millään väärällä tavalla, ei ainakaan minusta nähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät