Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Hetken perästä, huomattuaan nuoren patrisin hiukan tyyntyneen, virkkoi kreikkalainen: "Kuolema astui minua vastaan, mutta minä katsoin sitä silmiin tyynenä kuin itse Sokrates. Ei, herra! en sanonut aikovani lakata neittä etsimästä. Tahdoin vain sanoa, että hänen etsimisensä näihin aikoihin voi olla minulle sangen vaarallinen.
Hienolla tunteisuudella hän siis tähän keskustelmaan, joka kuvaa Sokrateen viimeisiä hetkiä, kuinka tuo kuoleva viisas, jouduttuaan kehityksensä korkeimmalle kukkulalle, jalolla kuolemantavallaan oikeiksi todistaa ja vakuuttaa koko edellisen elämänsä mielipiteet ja opetukset, – hienolla tunteisuudella Platoni juuri tähän keskustelmaan sovitti tieteelliset todistukset siitä opista, joka oli ylevimpiä, mitä Sokrates oli elämässään toteuttanut.
"Sielu siis tulee näkymätöntä likemmälle kuin ruumis, mutta ruumis taas näkyväistä?" "Ihan täytymyksestä, Sokrates."
"Mutta senkin tunnustanemme, ett'emme ole tuota huomausta tehneet emmekä voikaan tehdä muulla tavoin kuin joko näkemällä taikka koskemalla taikka muulla aistimella huomaamalla; sillä kaikki nämä ovat minusta yhtä." "Niinpä ovatkin, Sokrates, siihen katsoen, mitä meidän keskustelumme tahtoo selville saada."
"Ihan totta", vastasi Kebes. LIII. "Tahdotko nyt, että me, jos muutoin siihen kykenemme, määräämme, mitä lajia nämä ovat?" kysyi Sokrates. "Mielelläni." "Eivätköhän nämä, Kebes, ole semmoisia, jotka pakoittavat kaikkia niitä, jotka joutuvat heidät valtaansa, säilyttämään ei ainoastaan omaa ideaansa, vaan aina myöskin jotain vastakohdan tapaista?" "Mitä tarkoitat?" "Sitä, jota äsken puhuimme.
Kaikki nämä ulkonaiset toimenpiteet ja varustautumiset tähtäsivät sisäiseen taisteluun. »Kuta vähemmän me omistamme, sitä lähempänä jumalia me olemme», sanoo Sokrates.
"Minä tuota en epäile," sanoi Simmias, "mutta minä olen juuri sen tarpeessa, mistä puhe on, nimittäin uudestaan-muistamisen. Ja melkeinpä minä sen johdosta, mitä Kebes koetti esiintuoda, jo uudestaan muistankin ja olen vakuutettu; mutta siitä huolimatta minä sittenkin haluaisin kuulla, millä tavalla sinä koettaisit asiata selvittää." "Tällä," sanoi Sokrates.
"Tämähän ei heille sopisikaan, Sokrates", sanoi Kebes.
"Vieläkin," sanoi Sokrates, "olen vakuutettu siitä, että maa on jotain sangen suurta ja että me, jotka asumme Fasis-virrasta aina Herkuleen pylväisin saakka, asumme aivan pienessä maan osassa meren ympärillä, ikään kuin muuriaiset ja sammakot lammen ympärillä, ja että monet muut muualla asuvat maan monilukuisissa paikoissa . Joka paikassa ympäri maan pintaa löytyy, näet, monta ja niin muotonsa kuin suuruutensakin puolesta monenlaisia syvennyksiä, johon vesi ja sumu ja ilma ovat yhteentulvailleet; mutta itse maa sijaitsee puhtaana tuossa puhtaassa taivaan avaruudessa, jossa sijaitsevat tähdetkin, ja jota useimmat niistä, joittenka on tapa näistä puhua, sanovat etheriksi eli yli-ilmaksi, jonka pohja-sakona ovat nuo vesi, sumu ja ilma, jotka aina juoksevat maan syvennyksiin.
Vai eikö mielestäsi jumalallinen ole sitä luontoa, että sen tulee käskeä ja johtaa, mutta kuolonalaisen taas totella ja palvella?" "Niin kait minun mielestäni." "Kummanko kaltainen siis sielu on?" "Selväähän, Sokrates, on, että sielu on jumalallisen, mutta ruumis kuolonalaisen kaltainen."
Päivän Sana
Muut Etsivät