Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
IV. Nyt keskeytti häntä Kebes ja sanoi: "sepä nyt, Zey avita, oli hyvä, ettäs, Sokrates, minua muistutit.
Luuletko, että runoilija olisi näin runoillut, jos hän olisi sitä mieltä pitänyt, että sielu on sointu ja senkaltainen, että ruumiin himot sitä vaan viettelevät, vaan ei semmoinen, että se itse voi himoja johtaa ja hallita, sekä että se on jotain paljon jumalallisempaa, kuin mitä saattaa sointuun verrata?" "Niin, totta Zey! minustakin näyttää, Sokrates."
Itse taivaan korkea isäkin, Zey Olympolainen, lievitti monta kertaa raskaita hallituksensa huolia, ottaen osaa soreain Nymfain seuroihin. Hän ilahutti silloin kuninkaallista sydäntänsä katsellen kaunokaisten armaita kööri-tansseja, kuunnellen heidän riemu-laulujaan.
Vaan mitä nyt niihin tulee, joille olisi parempi kuolla, niin arvattavasti sinusta kummalta kuuluisi, jos näillä ihmisillä ei olisi oikeutta tehdä itselleen hyvää, vaan heidän täytyisi vartoa toista hyväntekijää." Kebes nyt vähin hymyili ja sanoi omituisella murteellaan: "Zey tiekköön!" "Tämä, totta kyllä," jatkoi Sokrates, "voisi kuulua järjettömältä; mutta kyllä kai siinä jotain perääkin on.
Palkinnoksi hänen oikeamielisyydestään antoi Zey tälle Endymionille ainaisen unen ja ijankaikkisen nuoruuden. Ihastuneena hänen verrattomaan kauneuteensa vei Artemis nyt iki-nukkujan erääsen luolaan Latmo-vuoressa, ja kävi siellä joka yö häntä ihantelemassa, osoittaen siveätä lempeänsä häveliäillä suudelmilla. Tämä oli Artemis jumalattaren ainoa rakkaus.
LVI. "Jumalasta siis", sanoi Sokrates, "ja itse elämän aatteesta ja muusta kuolemattomasta tunnustanevat luullakseni kaikki, ett'eivät ne koskaan häviä." "Kaikki, totta Zey! sen tunnustavat", sanoi hän, "kaikki ihmiset ja, minun arvellakseni, vielä enemmin kaikki Jumalat." "Koska kuolematon myöskin on katoamaton, eikö siis sielukin, jos se muutoin on kuolematon, ole katoamaton?"
Simmias silloin hymyili ja sanoi: "Oletpa, Sokrates, totta Zey! saanut minun nauramaan, vaikka tällä erää en ole nauruun ensinkään taipuvainen.
Nämä asuivat niinkuin ainakin maan päällä, eleskellen tavallista elämätänsä, mutta ilman laulutta ja runoutta, sillä näitähän ei vielä ollut. Silloin tapahtui häät Olympossa. Itse jumaloiden korkea isä Zey nai näet taivaan jalon kuningattaren Junon eli Heran, ja tästäkö nyt loistavat pidot jumalain kodissa. Kaikki jumalat kutsuttiin ja tulivatkin saapuville.
Niinpä kertoo vanha satu, että kun Zey ja uudet jumalat kävivät sotaa Titaneja eli Jättiläisiä vastaan, sai Pan käsiinsä raakun eli karinkaukalon ja aikaansaatti siihen puhaltamalla äkki-arvaamatta niin hirmuisen jyrinän, että Titanit kauhistuneina paikalla pötkivät pakoon.
Milloin kajosivat he hurjassa riennossaan taivaasen, ja polttivat sitä, milloin maahan, ja sytyttivät sen. Tuli nousi kaikkialla, häiriö oli ääretön, luonto vapisi, ihmiset luulivat maailman lopun tulleen. Kummastuneena metelistä ja oudosta palohajusta kallisti vihdoin taivaan isä, Zey, päätänsä ulos Olympon pilvistä, ja havaitsi yhdellä silmänluonnilla asiain tavatonta tilaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät