United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenties hän myös, tosi äitin tavalla, salaa tunsi tykönään suuremman lemmen siihen lapseen, joka hänen lempeänsä enimmin tarvitsi. Kasvaessaan osoitti Abdallah pian, että hän oli perinyt kansakuntansa kaikki jalot omaisuudet. Nähdessäs hänet egyptiläisen rinnalla, olisit luullut hänen jo tuntevan itseään herraksi teltissä ja isoilevan oikeudestaan saada vieraanvaraisuutta harjoittaa.
Vanhemmat siunasivat minua. Isä lausui: "Hyvästi, Pietari. Palvele uskollisesti sitä, kelle valan teet; ole kuuliainen päälliköllesi; älä himoitse heidän lempeänsä; älä tunkeile palvelukseen, älä vältäkään palvelusta; ja muista aina sananlaskua: säästä vaatetta uudesta pitäin, säilytä kunniata nuoresta pitäin".
Venhe aaltoloilla keinuileepi, Nuorukainen siinä haaveilee. Myrsky nousee, aallot kuohuileepi, Saalistansa meri ahnailee. Vuotta kaksi virtaans aika peitti. Kirkkomaahan ruumis kätketään, Ruumis, jonka aallot rantaan heitti. Tuntenut ei sitä yksikään. Ei lauluista apua. Sulle, Suomi, lempeänsä Laulaa sadat laulajat. Herätellä äänellänsä Onneasi koittavat.
Sentähden hän jumalain neuvon ja tahdon mukaan häntä muutti kukaksi, siksi kukaksi näet, jonka ihmiset tästä syystä kutsuivat päivän kukaksi. Mutta lempeänsä ei Klytie uudessakaan muodossaan unhottanut, se kun oli muuttunut hänen koko olennoksensa.
Auringoita, tähtiä hän kylvää Niinkuin liljoj', isot maat hän hoitaa, Tukee kansat, kuulee pienimmänkin Ihmistaimen itkut, kaikkein puoleen Kääntyy, suoden lempeänsä juoda. Käy kuin ennen Marmarynen tarhaan Mailmaan, iloiten ja pelkäämättä, Herran kukkatarhassapa kuljet.
Hopeapäässä veren kultareunus Ja haavat ammottain kuin aukko, josta Tuho sisään ryntää; tuossa murhamiehet, Värihin ammattinsa tahrattuina, Rivoina puukot hurmeen tahmass' aivan. Ken, joll' on sydän lempivä, ja siinä Rohkeutta näyttää tätä lempeänsä, Vois mieltään malttaa? Auttakaa mua täältä! MACDUFF. Ladyä hoitakaa! MALCOLM. Me vait olemme, Me, joill' on tässä suurin surun syy!
Kuinka halusi hän puhutella nuorukaista, saadaksensa hänelle lausua syvää lempeänsä! mutta luonto sitä esti. Sillä hän ei voinut aloittaa mitään puhetta, ainoastansa kerrata mitä toinen sanoi. Tämmöisenhän rangaistuksen Hera oli hänen päällensä pannut. Jos oli rangaistus muutoinkin tuntunut raskaalta, niin nyt se tuntui kärsimättömältä.