United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säteitä ei luotu Pohjan aamuhun, Kyyneleit' ei suotu Yölle, siksi kun Ajain joutsenillaan Kukkais-kevät koitti, Päivän' kultas, illan, Aamun purppuroitti, Sorsi talven vallan, Mursi kahleet hallan, Vienon Flooran kutsui nähtäviin.
Hän nyt vasta ensi kerran havaitsi, että Kati vasemmalla silmällä katsoi hiukan kieroon; mutta tämä ei ollut suinkaan rumaa, vaan antoi päin vastoin tytölle vienon ja ujon näön, joka hyvin sopi yhteen kasvojen muun muodon kanssa: hienon, hoikan nenän, aivan pienen punahuulisen suun, pyöreiden, vienosti rusottavien poskien kanssa nuoren miehen silmät pysyivät mielihyvällä tätä kaikkea katselemassa.
Samassa hän kuuli ihan läheltä vienon naisäänen ja vaivaloisesti nosti väsynyttä päätänsä. Pieni, mustiin puettu naishenkilö oli sillä välin hiljaa lähestynyt kaatuneiden puiden taakse. "Kiitoksia", virkkoi hän ystävällisesti työmiehille. "Näen, että olette pitäneet sananne. Tässä ovat teille rahat. Kiitoksia vielä kerran."
Siellä täällä liukui valkoiseksi maalattu venhe äänettömän hiljaa kirkasta pintaa pitkin. Nuoret kokoontuneina ryhmään kaijuttelivat laulun toisensa jälkeen, surunvoittoisen suomalaisen laulun, vienon kuin juhannusyön ihmeellinen kirkkaus. Suuren riippakoivun juurella istui nuori mies.
Virkkoi Virokannas Karjalainen: »Laulaisinpa, totta taitaisinpa, kun ois täällä joku joukossanne, joka löisi käden kättä vasten, mielen mieltä, kielen kieltä vasten, lähtäksemme laulun laajan teille, virren vienon vettä soutaksemme.»
Mieluisasti kääntyy katsojan silmä tuonne joelle, varsinki kun se rasvatyynenä loistaa laskevan auringon valossa ja sorsaparvi äänetönnä lipuu riippakoivujen ja leppien varjostamaan lahteen joen toisella puolen, tai kun sen pinta värähtelee hopeanhohtavana vienon tuulosen puhaltaessa ja jono "kolmilaitoja" täysissä purjeissa kulkee ohitse.
Mahdotonta on todellakin, että tässä, kun koetellaan yhtä mittaa muokata, huumata ja pommittaa sielua järeimmällä tykistöllä, että tässä sekä ruumiin että sielun hurmaustilassa voisi olla mitään yhteyttä Pyhän Hengen vienon huminan kanssa. Ajatelkaas, kuinka raaka, kuinka pintapuolinen käsitys synnistä, maailmasta ja lihasta meitä täällä tapaa kaikkialla.
Niinpä kansa kotitienon Kiurustansa niitti maineen, Kun se laati laulun vienon, Koivun lakkaan nousi vainen, Helkki vuoden, helkki kaksi, Siirtyi, armas, tuonnemmaksi. Peippos-pari koivun alla Kiurun pienen kasvatteli, Näki lentoon haipuvaksi, Kuuli, kuin se viserteli; Riemui kerta vanhain rinta, Sammui, muistain armahinta.
Lauloi äiti ensin kätkyellä, emo vieritteli tuudittaissa virttä vienon, hellän viehkeintä ijän kaiken halki kaikuvaista: Nukkui kyyhky kehdossansa, uinaeli äidin ulpu nähden unta autereista, kuinka leikki luonnon immet, kassapäiset karkeloksi saarella selällisellä, terhenniemen tanterella sinipiian soitellessa, vellamoisen vierittäissä.
Kaukaisen kaupungin kuvernööri oli tuo entinen departementin päällikkö, sama, josta niin paljon puhuttiin siihen aikaan kuin Nehljudof kävi Pietarissa. Tällä miehellä oli turpeat kasvot, harva kiharoituva tukka, silmät vienon siniset, ruumiin alapuoli hyvin paksu ja kädet vaaleat ja hoidetut, täynnä sormuksia, huulilla miellyttävä hymy.