Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Koko luonto näytti olevan sunnuntaivaatetuksessa. Siinä oli kylä viheriäin puiden suojassa, tuolla söivät lehmät paksussa ruohostossa, täällä aaltoili vilja vienon tuulenhengen käydessä, kaikki oli niin raitista, tuoretta ja juhlallista. Elämä on ihana! kaikui näkymätön soitanto hänen ympärillään ja hänen sydämessään, elämä virtasi häntä vastaan kukkaskedoilta ja hiilakkaan siniseltä taivaalta.
Mutta verisuonten kuohuessa Kuulee hän nyt juuri niinkuin kaukaa Hiljaisen ja vienon henki-äänen: "Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen Lieto valta varsin valmistuupi. Rauenneella äänellä jo lintu Toveriaan kotihinsa kutsuu, Tuuloselle metsä kuiskuttaapi Nyt jäähyväiset ja taivahalta Iltakaste kukkavuotehelle Laskeksen.
Meri oli tyyni, aurinko paistoi himmeästi, siellä täällä näkyi sumupilviä ja virta ajoi rannalle äärettömän joukon manetti-eläviä, jotka milloin äärettömän suurina, punaisina, tuuheina, milloin pieninä, punasinervinä levittivät vedessä niin vienon, läpikuultavan hohteen, kuin kuu päivän valossa.
Hektor hengeti löi Stikhion sekä Arkesilaon; boioottein sopavankkain pää oli Arkesilaos, taattupa taas Stikhios aseveikko Menestheun aimon. Aineiaan tuhopeistä Medon sekä Iasos maistoi. Kasvoi näistä Medon sivupoikana kuulun Oileun, Aiaan veljenä, vaan Fylaken asujaksipa päätyi kauas syntymämailta, kun surman hält' isän lanko siell' Eriopiin sai veli, tuon isän puolison vienon.
Mutta oletko sinä minun ... sitä en minä vielä ole sinulta itseltäsi kuullut?» »Olenko minä sinun, Olavi ?» Tyttö kiersi molemmat käsivartensa nuorukaisen kaulan ympäri. Nouseva aamurusko kurkisti ikkunanuudinten raosta ja heitti tytön käsivarsille vienon punerruksen. »Punaista, punaista kaikki, mikä kaunista on!» nyökäytti verenpisara palsamille.
Hyttyisen hyrryn, suhinan myös tuulen, Ja pikku linnun vienon viserryksen!" Ja rampa ukko riemuisena juoksi Ikäänkuin terve, reipas nuorukainen, Hän eukon kaulaan kiepsahti nyt vainen, Pyöritti häntä kovin huvin vuoksi. Mut heidät kaikki kummastukseen saiki Nyt mykkä poika, kuin se selvin kielin Jo lauluun yhtyi innoll' ilomielin: "Jumalan kiitos, hält' on apu kaikki!"
Nää kaikki, sekin, miksikä te kolme Kävitte taisteluun, ja paljon muuta, Ties kuinka paljon liekään kyseltävää, Lisäksi kaikki syrjäseikkain vaiheet; Mut tämä laaja kysely ei paikkaan Eik' aikaan sovi. Nähkääs, Posthumus Jo Imogeniss' ankkuroi, ja tämä, Salaman vienon lailla, iskee silmää Hänehen, veljiin, minuun, roomalaiseen, Iloa kaikkiin leimuten ja kaikilt' Iloa saaden vastaan.
Mutta Irja katseen heitti kauas laakson vienon vesiin; taivaan valkopilvet peitti, kulki kuuhut valju esiin. Vartoi sulho vastausta, vartoi metsä, vartoi tuuli, näytti kuuhut kummastusta; mykäksi jäi immen huuli.
Vihittyyn päähän syytävät vain lokaa; Hän vienon suruisena pois sen puisti, Ja kasvoiss' itku taisteli ja hymy, Nuo kärsiväisyyden ja tuskan ilmeet, Niin että, jos ei suuriin tehtäviin Koventais Luoja ihmissydämmiä, Niin sulaneet ne oisi pakostakin Ja itse julmuus häntä säälitellyt. Mut tämä säätämää on taivaan vallan; On meidän tahto korkeamman alla.
Tämä pyyntö nosti kiivaan punan nuoren tytön kasvoille, kauniin, vienon värin, joka antoi hänen silmilleen kostean hohteen ja teki hänet niin suloiseksi, että Bengt ei voinut hillitä itseään, vaan melkein tietämättä, mitä teki, tarttui tytön käteen ja puristi sitä kovasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät