Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Säteitä ei luotu Pohjan aamuhun, Kyyneleit' ei suotu Yölle, siksi kun Ajain joutsenillaan Kukkais-kevät koitti, Päivän' kultas, illan, Aamun purppuroitti, Sorsi talven vallan, Mursi kahleet hallan, Vienon Flooran kutsui nähtäviin.
Nuo vaikk' on vihamiehet toisillensa, He kättä paiskaten mua kiduttaa, Touhuineen toinen, toinen voihkeinensa. Kun touhut vain mun sinust' erottaa. Päivälle kehun, että sinä loistat Sen mieliksi, kun taivas pilveen käy, Ja yölle tummakalle, että poistat Yön pimeyden, kun tähtiä ei näy. Mut päivä päivält' enentyy vain suru, Ja yöstä yöhön kasvaa tuskan puru.
Uneksien tulevaisista lempiseikoistansa, puhellen niistä yölle, hymyillen tähdille, joutui d'Artagnan kulkemaan Cherche-Midi'n, eli niinkuin sitä siihen aikaan nimitettiin, Chasse-Midi'n katua.
Tyttö: Lauloin yölle, lauloin tähtösille, kyllin lauloin kuulle kalpealle. Miks en laulais kerran auringolle, sulle, sydämeni päivänkulta? Poika: Lauloin rakkautta onnetonta, kyllin lauloin lemmen kyyneleitä. Miks en laulais kerran onnellista osaa rakastavan onnen myyrän? Tyttö: Lauloin mieron linnun lehtipuita, kyllin lauloin vierahitten viitaa.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
Arnon aallot ovat nukkuneet, hiljallensa mereen virtaa veet laakson läpi hopeisena vyönä. Syttyy taivas suven tähtihin yli Botticellin kaupungin tuoksun täyttämänä kesäyönä. Vanha silta veteen kuvastuu, mestarinsa aikaa uneksuu hämyisessä yössä yksinänsä. Joku koskee kieliin mandolan, uskoo yölle, muilta salaaman surun, säveliksi itkemänsä.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
ELLI. En häntä ensinkään kauhistu, vaikka kyllä surkuttelen hänen kovaa onneansa ... vaikka sydämeni itkee... Mutta koittaapi tällekin surun yölle kerran päivä ... kun Taavi vankilasta taas palajaa kotia. EM
BRUTUS. Tuo heidät sisään. (Lucius lähtee.) Ne ovat liittolaiset. Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan Koteloks hirmumuodolles?
"Hän oli kelpo mies, kuningas, ja jalo ruhtinas. Hänen itsepäisyytensä ja rauta-kallonsa olivat syynä onnettomuuksiin ja häväistyksiin, joita sittemmin saimme kokea. Niin, kertomus sopii hyvin tälle yölle, ja te saatte sen kuulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät