United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Martha nousevi, Ulos rientävi Tielle vastahan Rakkaan tulijan, Sillä verraton Vieras tullut on. Martha seisahtaa, Alas istahtaa Herran etehen: Kyynelkarpalon Pyyhkinyt hän on Herraa läheten. Ylös katsahtaa Herraan, lausahtaa: »Herra, veljyein Ei ois' kuollunna Jos Sa tullunna Oisit ennemmin.» »Veljes nousevi, Kuollon voittavi Elo ihana» »Herra, uskon sen, Päivän viimeisen Nousee aamulla».
Hän lankesi polvillensa Wapun etehen ja syleili hänen jalkojansa. Tätä minä en tahtonut sinä et saa lähteä pois, älä tee sitä Jumalan tähden, mitä minä ylimystalosta huolin minä tarkoitin vaan oi Jumalani tahtoohan kaikkia koettaa!
He olivat kumpainenkin luonnoltaan syvät, ja erittäinkin Aini oli jo lapsuudestaan ollut ajatteleva tyttö. Hän oli keväällä lopettanut tyttökoulunsa, jossa heidän äidinkielen opettajansa oli nuoriin tyttösydämmiin herättänyt rakkautta isänmaahan, sen kieleen ja kansaan ja kehoittanut heitä tekemään työtä sen etehen. Ainin mieleen olivat hänen sanansa syvästi juurtuneet.
Toivat tytön sotamiehet Vielä keskenkasvuisen, Kepeästi asteli hän Oman veljens etehen. "Silloin itkin, kun en päässyt Kanssas sodan leikkihin, Nyi en itke, maani eestä Kuolla osaan minäkin." Vaiti seisoo Ferencz Renyi, Huuliaan ei liikuta. Kenraal Haynau verihurtta Antoi käskyn ampua. "Vai ei sulle äiti, sisar Yhtä verta olleetkaan? Vielä tässä liiemmälti Sydäntäsi osataan.
"Vai et virka, vai et pelkää Kidutusta, kuolemaa? Viel' on mulla muukin keino Tahtoasi taivuttaa. "Jos et virka viipymättä, Mitä tietää haluan, Tähän sinun silmäis eteen Vanhan äitis ammutan." Kyläst' akan sotamiehet Toivat käyrävartisen, Suoraksi hän ojentihe Oman poikans' etehen. "Henkein uhalla ma sinut Isäinmaalle synnytin, Sitäkö nyt säästääkseni Pettäjäks sua tekisin?"
Jo oli päivä kulunut puoleen; pikku veljeni makasi levollisesti pärekopassa, joka oli ripustettu ladon seinällä kasvavan kuusen oksaan, ja yksi hyvän-hajuinen lehtitaakka toisensa perään siirtyi äitini hartijoilta latoon. Ladon etehen seisahtui kerran äitini tähystellen kohti kultaista kotiamme, joka ei kaukana ollutkaan. Mitä ihmeen huijausta sieltä kuuluikaan?
Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.
Sua kiitän, vuodattaen ilon lämpöisiä kyyneleitä, kiitän sinua siitä, että aukenee jo täällä vienon neitosen etehen vapauden maailma. Mikä kultainen päivä! SAKEUS. Suokoon Jumala, ettei Joas, enentäessään rikkauttansa, olisi ennättänyt Sakeuksen vertaiseksi luvattomain keinoin harjoituksessa, sen suokoon Jumala!
Sana ja nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat toistansa ja itkevät yksinäisyydestänsä, sanoen: Kaks' oli meitä kaunokaista, Emon tuomoa tytärtä, Vanhemman varustamata, Kaksi siivoa sisarta; Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Kilpoa kiven etehen, Rinnan riihihuonehesen. Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Ajan kaiken kaihoavi.
Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat. Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame. "Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan!