United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte tälle neitoselle Kilpoa kosijat käyvät, Kilvan kihlat kannetahan; Tulevi Turusta sulhot, Alta kaupungin ajavat, Alta linnan liivittävät. Neito vieähän Wirohon, Saksan maalle saatetahan; Kun tulen kotihin tuolta, Tulen kullassa kotihin, Hopiassa veikon luoksi, Silkissä sisaren luoksi. Akoill' on paha ajatus.
Ei täyvy tätä tytärtä Jonki joutavan sylihin, Renki rehvanain rekehen, Kasakkojen kainaloihin; Vielä tälle tyttärelle, Tälle kainulle kanalle, Tulevi tuhannen ruuna, Saan maksava satula, Vemmel värjätty väjäävi, Kirjakorja kijättävi. Vielä tälle tyttärelle, Tälle kainulle kanalle, Kihlat kilpoa tulevat, Helkkäen hyvät hopiat; Tuoahan Turusta sormus, Ristit Riian kaupungista.
Sana ja nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat toistansa ja itkevät yksinäisyydestänsä, sanoen: Kaks' oli meitä kaunokaista, Emon tuomoa tytärtä, Vanhemman varustamata, Kaksi siivoa sisarta; Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Kilpoa kiven etehen, Rinnan riihihuonehesen. Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Ajan kaiken kaihoavi.
Kaks' oli meitä kaunokaista, Tällä saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen. Kaks' oli meitä kaunokaista, Oli kun kanan pojaista; Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Ajan kaiken kaihoavi.