United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin äiti aina hymyili ja suuteli pikku-veljen ruskettunutta poskea, mutta silmissä oli huolestunut ilme, sillä kovin lapsellinen oli pikku-veli eikä tuntunut koskaan kehittyvän. Pikku-veli huomasi aina äidin salaisen huolen, ja se koski häneen niin kipeästi. Ei, ei hänestä ollut muualla olijaksi kuin metsissä.
Hän meni kihloihin vanhan, rikkaan lehtorin kanssa, joka oli pikku-veljen opettaja. Pikku-veljen mieli kuohui ja hyrskyi. Siinä oli harmia, siinä oli surua, ensi lemmen surua, ja ennen kaikkea siinä oli katkeruutta ja inhoa. Se oli ilettävä juttu tuo, kun pikku-veljen sinisilmäinen impi rupesi vanhan miehen omaksi. Pikku-veli liittyi iloisiin tovereihin, joitten seurassa surun piti haihtua.
Kun pikku-veli palasi metsästä, olivat hänen ruskeat silmänsä aina entistä kirkkaammat, ja oli kuin raitis metsätunnelma olisi tullut koko taloon. Mukanaan hänellä oli melkein aina metsäriistaa, milloin elävänä, milloin ammuttuna. Hän näkyi tuntevan kaikki salomaan salaisuudet, ja Tapion karjaa hän hallitsi kuin omaansa.
No, mitäpä siitä! Eihän tämä ollut ensi kerta, kun pikku-veli sai kuusen alle yöpyä. Sen musta varjohan ikäänkuin pyysi häntä syliinsä. Pikku-veli laskeutui ikivanhan kuusen suojaan ja katseli, kuinka kuun säteet värähdellen väikkyivät sen oksien lomitse, luoden kummia kuvia sammaleiselle maalle.
Heitä pidettiin yleensä neroina, ja hämmästyttävän nopeasti he olivatkin saavuttaneet tiedemiesmaineen sekä joutuneet yliopistoon täyttämään korkeimpia opinpaikkoja. Mutta pikku-veli oli vain ylioppilas, vaikka hän jo oli alun kolmannella kymmenellä, eikä ollut ollenkaan toivoa, että hänestä vielä pitkiin aikoihin tulisikaan sen enempää. Sehän se juuri oli niin huolestuttavaa.
"Antaa pojan olla rauhassa", puheli ylimääräinen professori, ja hänen äänensä ilmaisi jotakuinkin hänen sydämensä ajatukset, jotka sillä hetkellä kuuluivat näin: "Siinä nyt näette, millaiseen epätoivoon poika parka on joutunut, kun häntä pidetään sopimattomalla alalla". Ja pikku-veli sai olla rauhassa koko illan ja koko yön, eikä tullut unta hänen silmiinsä sinä yönä.
Ei ollut niitä kahvikutsuja, joissa tuo asia ei olisi ollut puheenaineena, ja sinisilmäinen tyttö itki siniset silmänsä punaisiksi, kun pahat ihmiset hänenkin nimeään sekoittivat noihin juttuihin. Hänhän oli viaton, aivan viaton. Ja pikku-veli käyttäytyi niin sanomattoman poikamaisesti. Ei ollut kumma, että kaupungissa nousi vallan hirveä myrsky.
Ja jota enemmän hän teki, sitä tyynemmäksi ja rauhallisemmaksi hän kävi. Nyt hän oli varma tehtävästään, tunsi elävänsä omassa maailmassaan. "Laskeppas sisään, pikku-veli!" kuului ylimääräisen professorin ääni aamulla oven takana. Pikku-veli avasi oven, ja suuri veli jäi hämmästyneenä seisomaan kynnykselle.
Milloinka pikku-veljestä koituisi mies? Pikku-veli oli nuorin lapsi kodissa, niin perinpohjaisesti nuorin. Kun hän vielä tallusteli mekossa, puhuttiin jo ympäri Suomen suurten veljien kyvystä ja lahjoista. Heihin keskittyi kodissa koko huomio, kaikki toiveet. Kuka olisi ennättänyt ajatella pikku-veljeä, joka ei edes koulussa millään lailla herättänyt huomiota.
Vielä suuremmaksi kasvoi hänen hämmästyksensä, kun hän kotiin tullessaan kuuli palvelijalta, että "nuori herra" ei päästä ketään huoneeseensa eikä luvannut tulla iltasta syömään. Pikku-veli istui lukon takana huoneessaan ja pyysi saada olla rauhassa, kun veljekset pyrkivät sisään.