United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäntäväki suostui, eivät voineet muuta. Reine Allix pani vaipan ympärilleen ja astui mäkeä alas, juuri kun ilta hämertyi ja valkeaa rupesi loistamaan ikkunoista ja luuttujen sisä-puolelta, vihriän lehti-peitteen läpi; siellä seisoi valkea hevonen, joka odotti kengittämistä, ja poika sinisessä mekossa istui sen selässä, ajellen pois vuoden ensimmäisiä, harmaita hyttysiä saarnipuun oksalla, johon lehdet hiljakkoin olivat puhjenneet.
Tämänpäiväinen juttu koski murtovarkautta. Syytettyä, joka oli heikonnäköinen, kapeahartiainen 20-vuotias poika harmaassa mekossa, harmailla, verettömillä kasvoilla, vartioitsi kaksi santarmia, paljastetut miekat kädessä. Hän istui yksinänsä syytettyjen penkillä ja arasti katseli sisääntulevia.
Kaikki olivat vastikään tulleita, jotkut istuivat, jotkut kävelivät, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenänsä. Yksi, virasta eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa.
Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, äkkiä kääntyen ja asettuen päävartijan viereen, lyhyenläntä ja hyvin kohorintanen nuori nainen, harmaassa, valkoisen röijyn ja valkoisen alushameen päälle puetussa mekossa.
Lind meni kajuttaansa mainitsematta sanaakaan siitä, että Rejer voisi pitää itseään vapaana tänä iltana. Kun steewartti meni alas kysymään, eikö kapteeni tahtoisi jotakin syödäkseen tai juodakseen, karkasi hän istuimeltaan lausuen "ei," joka pani kysyjän kapuamaan portaita ylös kuin ammutun panoksen. Kohta sen perästä tuli Lind taas kannelle merimieslakissa ja mekossa.
»On tääll' joku viäl'.» Kustaa liikkui lyhyin askelin hänen luoksensa, sillä vossikan mekossa on mahdoton pitkiä askelia ottaa. »Ketäs sa tän' ehtoon' tatsuunalt' ookasit?» »Herra se kait tais' olla, vaikkei juur' ensimäist' rankia. Tonn' Eerikin karun päähän ma sen vein ja jämtist' se maksoi. Mutt' reissaavaisen ei piräis sitä niin nuukaan räknäämän, jos rookaa vähän isompikin raha...»
Ikkuna oli auki päivänpaisteessa, ja mies, joka sen edessä istui, oli puettu kuin säädystänsä vähän kerskaileva kauppias, hopeanapit mekossa; hän näytti ajatuksiinsa vaipuneelta. Hänen edessään pöydällä oli olutta, leipää, juustoa ja voita sekä maljassa maitoa, jota hän tuontuostakin ryyppäsi, jota vastoin olutpullo oli vielä ihan koskematta.
Seisoi kello yhdeksän aikaan Mimmin ovella ja soitti kelloa. Mimmi itse aukaisi, aamuvalkeissaan, väljässä mekossa, ja tukka sekaisin. Voi, pikku Kukkelman! huudahti Mimmi. Katsos vain! Tule, Nelma, tänne! Mutta hyi, kuinka märkä! Saatte kahvia. Nelma on kyllä täällä. Nelma makasi salissa ... siellä haisi kauheasti tupakalta, ja pöytä oli laseja täynnä.
Suuri juopa eroitti minun heistä kaikista; minun, köyhän, kurjan hoitolaisen, vanhassa kuluneessa mekossa, noista rikkaista, iloisista lapsista, veljeni pojista ja tyttäristä. Eräänä iltana, kun Feden kanssa istuin puistossa, näin Stefanin tyttären kävelevän saman nuoren herran kanssa, jonka ennenkin hänen seurassaan olin nähnyt.
Nehljudof kuunteli ja yhtaikaa katseli sekä matalaa olkivuodetta, ikkunaa paksuine rautaristikkoineen, likaisia, homehtuneita ja tahraantuneita seiniä ja onnettoman, kuvattomaksi muokatun talonpojan surkeita kasvoja ja koko hänen olentoansa kömpelöissä vankikengissä ja mekossa, ja hänen tuli yhä surullisempi ja surullisempi olla; olisi tahtonut olla uskomatta, mitä tämä hyväsydämminen mies kertoi.