United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ryntäyskenttämme tällä kertaa on äkkijyrkkää vuoririnnettä alaspäin, jossa kasvaa matalahkoa tammimetsikköä, ja paikoittain on kivilouhikkoista; kiivaasti kapuellaan samalla eteenpäin.

Aamuhämärässä marssitettiin meidän komppania muutamia satoja askeleita eteenpäin ja hajoitettiin ampumaketjuun pitkin erästä kaltevaa vuoririnnettä, jolla ajalla Turkkilaisten kuulat ehtimiseen lentäen vinkuivat ympärillämme. Paikoillemme asetuttua tähtäilimme ja ammuskelimme toinen toisiimme päin, Turkkilaiset meihin ja me heihin.

Väliin taas nauroi leikillisesti, kun joku meistä sattui menemään aika kuperkeikkaa lumista, jyrkkää vuoririnnettä alas, ja sanoi: "no, no, ei niin sukkelia käännöksiä pidä tekemän". Näin mentiin kaikki hyvin ilman minkäänlaisitta tapaturmitta. Hämärän tultua saavuimme alas erääsen kapeaan laaksoon, josta vähän matkaa marssittuamme tulimme muutamaan pienenlaiseen Tschurjok nimiseen kylään.

Tuossa hän nyt kulkee kanervikossa ja ruohikossa viheriäistä vuoririnnettä ylös, paljain jaloin, kallis taakka selässä. Väliin hän seisahtuu, etsien uutta jalan alusta, ja sitten hän taas käy eteenpäin yhtä hiljaa kuin ennen. YHDEKS

Tien mutkallisuus tulee siitä, kun jyrkkää vuoririnnettä ylöspäin mennään, niin sitä on kulkeminen ensin vasempaan sitten oikeaan, sillä tavoin kiertelemällä. Rappu rapulta kiipesimme ylöspäin, kärsivällisesti kantaen painavaa taakkaamme, hiki tippui otsiltamme, vaikka oli kylmän kolkko ilma.

Hänen ruotsin puheensa kävi niin sopivan nuotikkaasti, että vaikka meistäkin joku vähän osasi ruotsia, niin eivät he sentään ymmärtäneet hänen puheestaan ainoatakaan sanaa. Marraskuun 24 päivän aamuhämärässä lähdimme kapuelemaan erästä jyrkkää vuoririnnettä ylöspäin, siltä kohtaa missä Turkkilaisten päävarustukset olivat.

Toiset saivat kannettavaksensa neljä kiväriä. Näin asetuttua lähdettiin liikkeelle hiihtämään alaspäin lumista, jäätynyttä vuoririnnettä. Tässä olisikin ollut mahdotoin hevoisilla viedä alaspäin tykkiä lavetteineen ja ruutikärryineen, koska oli vaikea saada hevosia pysymään pystyssä vallan tyhjiltäänkin kuljettaessa.

Sitä täytyi meidän ajaa pois seuraavalla hupaisella tavalla; hyppäsimme pitkin vuoririnnettä ylös- ja alaspäin ja heitimme painia siksi kunnes veri hiukan lämpisi, jonka jälestä vedimme saappaat eli töppöset jaloistamme ja hieroimme niitä lumella. Minä eräine kumppanineni kaivoimme lumikinokseen kojun tapaisen loukon eli vajan ja peitimme sen suun telttakankaalla.