United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nämä kaikki olivat matkatovereinani jylhässä, synkässä ja autiossa vuoristossa. Pako kanervikossa. Corrynakieghin rotko. Heinäkuun alussa valkenevat päivät kyllä aikaiseen, mutta oli vielä pimeä saapuessamme määräpaikkaamme rotkolle muutaman korkean vuoren laella. Rotkon läpi juoksi puro ja sen toisella puolen oli kallioon muodostunut matala luola.
"Jatkakaa kertomustanne, Taavi", sanoi nimismies. "No rotkolle kun tulin, huomasin Joosepin ruumiin alahalla". "Joosepin ruumiin, sanotte", keskeytti nimismies. "Mitenkä te heti tiesitte että se Joosepin ruumis oli?" "Enhän minä heti tiennyt, sitten näin", oikaisi Taavi vähän hämillänsä. "No entä sitten?" "Sitten toin sanan kotiin, ja sitten tuotiin ruumis tänne".
Metsäherran hevoinen pelästyi ja keikkui syrjään; kohta oli se kuitenkin taas hänen vallassaan ja juoksi rotkolle. Siihen hevoinen seisahtui ikäänkuin peläten niin pitkää hypähdystä. Metsäherra kannusti sitä kaksi kertaa reunalle; molemmat kerrat peräytyi se taapäin. Kolmannella kerralla töytäsi se rotkon ylitse, mutta ratsumestarin hevoinen oli silloin jo toisella puolella ja oli perille ehtinyt.
He lensivät kaivantojen sekä vallien ylitse yhtä onnellisesti ja ripsaasti; kun rotkolle ennättivät, hypähti kapteinin hevoinen ylitse; metsäherran seisahtui taas ja ojensi etujalat eteensä.
"Ja siinä sitten kaikki mitä tiedätte", lausui Varmanen. "Ei se hyvin paljon ole, se on varma. Mitä teillä Rossin rotkolle asti oikeastaan oli tekemistä? ja yksin tallustella pitkin rantoja puoleen yöhön asti. Tuntuu melkein siltä kuin salaisitte jotakin. Mutta olkoon se oma vahinkonne; sen vaan sanon, että jos ette oikeudenkaan edessä anna tyydyttävämpiä tietoja, voipi teille käydä huonosti.