Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Olot tälläkin puolen olisivat paljo paremmalla kannalla, jos oppineet lähettäisivät tänne esitelmän pitäjiä, jotka selittäisivät kansalle sekä säästäväisyyttä että muita hyödyllisiä asioita," sanoi Risto. "Se on kyllä totta. Ja toivokaamme että ajat siinä suhteessa muuttuvatkin yhä valoisemmiksi. Mutta Risto-hyvä, jatkakaa kertomustanne, joka keskeytyi meidän tulomme tähden", sanoi kirkkoherra.
Vältvääpeli pysähtyi tässä nyt kertomuksessansa hetkeksi ja tirkisteli suruisella katseella, vallan aatteisiinsa vaipuneena, valkeaan, joka yhä kirkkaana heloitti pimeään yöhön. Vasta Uolevi Sparre'n häntä puhutellessa, heräsi hän unelmistansa. "No, vanha ystävämme, miks'ette jatka kertomustanne?" kysyi Uolevi. "Me istumme ja odotamme suurimmalla uteliaisuudella, ja yökin kiirehtii kulussansa.
"Kuulin juuri isännältä, että täällä kertoilette kotiväelle, mitä olette pitkillä matkoillanne oppinut. Jatkakaa vaan kertomustanne, kuulen sitä mielelläni!" sanoi kirkkoherra ystävällisesti. "En suinkaan minä ole paljon paljoa oppinut, mutta olenhan oppinut säästämään ja vielä olen oppinut senkin, miten säästöt ovat tehtävät parhaiden hedelmää kantaviksi.
"Näiltä nuorilta ystäviltämme kuulin, että olette ollut sankari-kuninkaamme ase-toveri, ja nyt koska en olisi voinut nukkua tänä yönä, niin pyysin heitä ottamaan minua kanssansa. Olen oikein iloinen, jos jatkatte vain kertomustanne, huolimatta minua ujostella. Minä myöskin olen nähnyt kuninkaan vähää ennen tuota onnetonta laukausta Fredrikshall'in luona."
"Vai niin; hyvästi sitte!" virkkoi Aatu. Tähän loppui Olli-enon kertomus. Suviaurinko oli juuri laskemaisillansa ja purppuroi lännen taivasta. Käet kilvassa kukkua helkyttelivät. "Olli-eno, jatkakaa vielä kertomustanne", pyysi kymmenvuotias Wäinö, joka hetkisen aikaa oli ollut seurassamme ja kuullut kertomuksen loppua. "Annetaanhan talven ensin mennä ohitse", sanoi Olli-eno, sytyttäen piippuansa.
"Jatkakaa kertomustanne, Taavi", sanoi nimismies. "No rotkolle kun tulin, huomasin Joosepin ruumiin alahalla". "Joosepin ruumiin, sanotte", keskeytti nimismies. "Mitenkä te heti tiesitte että se Joosepin ruumis oli?" "Enhän minä heti tiennyt, sitten näin", oikaisi Taavi vähän hämillänsä. "No entä sitten?" "Sitten toin sanan kotiin, ja sitten tuotiin ruumis tänne".
"Ehkä minä mielelläni tahtoisin uskoa teidän kertomustanne," vastasi Signe vähin katkerasti, "niin suokaa kuitenkin anteeksi, että minä epäilen sitä koska te ette ole antaneet minulle mitään muuta todistusta siitä, kuin että salpasitte minut kaikkein julmimpaan vankeuteen." "En minä, jalo neitiseni," vastasi Sigismund muotoansa muuttamatta.
Niin, äitiseni, täällä olen ja parhaaseen aikaan tulin, mistä kiitän teidän kertomustanne eräästä kilpailijasta! huudahti Kaarle Viktor Bertelsköld iloisesti astuen huoneeseen. Vasta silloin, kun Norjan tunturit kohottivat korkeat muurinsa meidän välillemme, ja minä seisoin siellä isäni tuntemattomalla, lumisella haudalla vasta silloin selveni minulle, ettei elämä ole minulle minkään arvoinen ilman Esterin rakkautta. Valtiopäivämies Larsson! Minä anon nöyrästi ja kunnioittaen tytärtänne omakseni.
Kärmälän surmaaja, tuo kuuluisa Kyösti, on hirttänyt itsensä«. «Minun setäni!« huusi pieni Sakari, joka oven vieressä seisoi. Johannes vaaleni. Hymy hänen huuliltaan katosi. «Onneton veljeni!« huokasi hän. «Sinä et palannut pahoilta teiltäsi. Sinä sait töittesi palkinnon, sinä vietelty, onneton veli! Vaan jatkakaa julmaa kertomustanne, herra!«
Miten on mahdollista, että teillä on niin paljoa suurempi varallisuus käytettävänä?» »Kysymys on sangen tärkeä ja oikeutettu, herra West», vastasi tohtori Leete, »enkä moittisi ystäviänne, vaikka he pitäisivätkin kertomustanne haaveiluna, ellette voisi kysymyksenalaisessa tapauksessa tyydyttävästi vastata heidän tiedusteluihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät