United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarvittaisiinpa tosiaan aivan uusi sana jos mieli kuvata minun asemaani». »Noin te ette saa puhua! Ette saa antautua sellaisten tunteitten valtaan! Sitä ette saa tehdä!» huudahti hän kostein silmin. »Emmekö me ole ystäviänne? Oma on syynne, jos ette pidä meitä sellaisina. Teidän ei tarvitse tuntea itseänne yksinäiseksi».
Miten on mahdollista, että teillä on niin paljoa suurempi varallisuus käytettävänä?» »Kysymys on sangen tärkeä ja oikeutettu, herra West», vastasi tohtori Leete, »enkä moittisi ystäviänne, vaikka he pitäisivätkin kertomustanne haaveiluna, ellette voisi kysymyksenalaisessa tapauksessa tyydyttävästi vastata heidän tiedusteluihinsa.
Niin, täytyyhän teidän; nyt saatte nähdä, luotanko teihin! Te täytätte minut ilolla. Mikä on hänen nimensä? Te tunnette hänet. Todellakin? Varmaan. Eihän hän liene vaan minun ystäväni? kysyi d'Artagnan ollen eperoivinansa luulotellaksensa tietämättömyyttänsä. Jos hän olisi teidän ystäviänne, empisittekö silloin? huudahti mylady, ja hänen silmänsä välähtivät uhkaavasti.
Ystäviänne varten saatan siivota linnan alakerroksen ison salin. Luulen, että takkaan voi vielä virittää tulen. Voi, armollinen herra, linna on nyt toisen näköinen kuin kahdeksantoista vuotta sitten sieltä lähtiessänne! Näin sanottuaan vouti riensi tekemään tarpeellisia valmistuksia vierasten vastaan ottamiseksi, ja Bertelsköld jäi ajatuksiinsa suurelle, pimeälle linnanpihalle.
»Siinä hukkui muutamia kunnon miehiä», vastasi vieras, »jotka ennemmin soisin jälleen tapaavani kuivalla maalla kuin pelastavani kymmenkunnan venhettä.» »Teidän ystäviänne?» kysyi Hoseason. »Ei teillä ole yhtään sellaista ystävää», vastasi toinen. »He olisivat kuolleet kuin koirat minun tähteni.»
"Se on totta", sanoi herra Sydney, hieroen käsiänsä, "se opettaa meitä, miten meidän tulee käyttää ystäviämme, auttaaksemme ensin itseämme eteenpäin ja sitte saattaaksemme heitä sellaiseen tilaan, joka on edullisin meille itsellemmekin; sillä sanotaanhan: käyttäkää ystäviänne, niinkauan kuin te heitä tarvitsette, ja lähettäkää heidät sitte..."
Hyvä, hyvä! sanoi kuningas, joka kahden oven lomasta oli kuullut kaikki nuo kohteliaisuudet; mutta Tréville, sanokaapa hänelle, koska hän väittää olevansa teidän ystäviänne, että minä tahtoisin myöskin olla hänen ystäviänsä, vaan että hän on huolimaton minua kohtaan; että siitä on jo melkein kolme vuotta kuin minä häntä näin ja ett'en minä näe häntä muutoin kuin noudattamalla hänet luokseni.
Huomenna menemme Klippaniin. Eikö maisteri tahdo saattaa meitä kun on pimeä? Olisimme turvan puutteessa. Minä en ole teidän ystäviänne. Olisi teidänkin syytä ajatella, mikä sielunne rauhaan sopii. Sielumme rauhaan. Sielun rauhan häiritsijänä voi olla monta seikkaa eikä kaikkien sielun rauha häiriinny, vaikka olisikin syytä. Jos te ajattelisitte, rakkaat lapset, hieman vakavammin.
Kuulkaa, sanoi hän sitten iloisemmin, uskotteko sielujen yhteiselämää? Tietysti uskotte. Ehkäpä sentään onkin yhdentekevää missä kukin olemme ja elämme, kunhan olemme vain saman maapallon pinnalla. Usein, usein kun ajattelen ystäviäni, jotka ovat kaukana maailmassa, tuntuu minusta kuin niiden sielut olisivat juuri tässä minun luonani. Ehkä tekin voitte näin ajatella ystäviänne.
Ah, minä tunnen heitä missä on siellä Jumala ja missä omatunto, katsokaa ystäviänne, neiti!" Aino oli pysähtynyt, hän puri huultansa, ja näytti hyvin suuttuneelta. "Kun ette voi sanoa minulle muuta kuin loukkauksia, niin " ja hän kääntyi pidättääkseen itkuaan. Ylioppilas rohkaisi taas mielensä. "Suokaa anteeksi, Aino neiti, en minä niin tarkoittanut ja jos minä olen loukannut teitä "