United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut arvaan, kuinka Willoughbyn ja Rossin On kulku pitkä Ravenspurgista Cotswaldiin asti teidän seuraa vailla, Jok' on, sen takaan, paljon huventanut Minulta matkan vastukset ja vaivat; Mut näiden matkaa sulostuttaa toivo Etuisuus saavuttaa, jok' on jo mulla, Ja ilon toivo ei sen vähemp' ilo Kuin saavutettu toivo; tämä heiltä Lyhentää matkan, niinkuin mulle tehnyt On ilo saada seurassanne olla.
Täältä näin nyt Ionan suuren vanhanaikaisen kirkon sekä ihmisasuntojen katot häämöttävän vuoren rinteellä meren lahden toisella puolen. Toiselta suunnalta taas, Rossin mataloiden maisemien ylitse, näkyi aamuin ja illoin savua kohoavan taivasta kohti kuin laakson pohjassa sijaitsevasta kartanosta.
"Ja siinä sitten kaikki mitä tiedätte", lausui Varmanen. "Ei se hyvin paljon ole, se on varma. Mitä teillä Rossin rotkolle asti oikeastaan oli tekemistä? ja yksin tallustella pitkin rantoja puoleen yöhön asti. Tuntuu melkein siltä kuin salaisitte jotakin. Mutta olkoon se oma vahinkonne; sen vaan sanon, että jos ette oikeudenkaan edessä anna tyydyttävämpiä tietoja, voipi teille käydä huonosti.
Sanon, että se piti toivonkipinää vireillä, ja kuitenkin näytti hyvin mahdolliselta, että minä olin kuoleva tänne kotipuoleni rannikolle kirkontorni ja ihmisasunnoista kohoava savu silmäini edessä. Huolimatta siitä, että pimeän tuloon asti katselin tarkkaavaisesti eteeni keksiäkseni venheen salmessa tai ihmisiä Rossin kentillä, kului toinen päivä ilman että apua minulle saapui. Sade ei lakannut.
Vähemmän taikauskoiset ovat tosin selittäneet asian siten, että näillä paikoin salapolttajat toimiskelevat lähistössä asuukin tuo ennen-mainittu Sota-Matti; mutta muut ovat pudistaneet päätänsä ja pitäneet luulonsa Rossin haudan hirmuista. Aurinko oli mennyt mailleen, sammunut viimeinen rusko Kokkomäen kuusien latvoilla.
Sillä kaikilla heillä oli kiista pollarien luoksi päästä köyden nenää vastaanottamaan ja sen silmukkaa pollariin kiinnittämään. Kaikilla heillä oli siihen etuoikeus, ja veriin asti he olivat valmiit tätä oikeuttaan puolustamaan. Mene matkaasi sinä! Minä tässä ensiksi olin! Elä survi! Minä otan rossin kiinni! Mutta minäpä pistän pollarin päähän silmukan ... pääsetkö pois siitä!
Kotvasen arveltuani sanoin nimeni, mutta lisäsin pyynnön, ett'ei hän huolisi puhua minusta mitään, eikä muille mainita minun nimeäni. 'Tämä pyyntö on tosin kummannäköinen', sanoin, 'mutta minulla on siihen syitä, jotka vast'edes voin teille sanoa'. Päästyämme muutaman, muistaakseni Rossin kivikoksi mainitun karun paikan toiselle puolelle, sanoimme jäähyväiset toisillemme.
Minä tässä ennen olin kuin kukaan muu! Se ei siihen kuulu! Elä tappele! Siivolla pojat! huusi silloin muuan isomahainen herra, »Salaman» omistaja. Pois joka kynsi siitä, vai heitänkö minä teidät järveen! Pois, pois joka kynsi, vai voitelenko minä kepillä! Hän tahtoi itse ottaa rossin pään ja kiinnittää silmukan pollariin.
Tätä rotkoa sanotaan Rossin-haudaksi ja sieltä yösydännä kuuluu huutoja ja sadatuksia, nähdään tulia ja kummituksia; lyhyesti, luullaan siellä paholaisen peliään pitävän Rossin, Horosen ja muitten kadotettuin kanssa.