United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalat saattoivat olla julmistuneita rikkaiden ylellisyydestä, mikä ei olisi ollut ensinkään kummallista ja silloin olivat sovitusuhrit aina paikallaan. Nyt puhui Petronius: "Sinun talosi, Plautius, ei ole tarpeeksi suuri, vaikka siinä asuukin suuri mies; minun taloni, joskin liian suuri näin alhaiselle olennolle, on siihen tarkoitukseen liian pieni.
"On kyllä, ja minä aion pyytää, että te hyväntahtoisesti ottaisitte hänet palvelukseen luoksenne, hän on varmaan palveleva teitä uskollisesti elämänsä loppuun asti". "Missä hän on?" "Tuolla metsässä, hän on tätä nykyä sysimiehenä". "Meillä on vähän metsää eikä yhtään sysihautaa; paimenta minä pikemmin tarvitsisin". "Siihen hän kelpaa myöskin. Mutta tässä asuukin Maranna".
Emme saa olla ilkeitä, hyvät herrat, valitteli isäntä. Ja kääntyen meidän pöytämme puoleen puhui hän puolustellen: Ei hän ole mikään varsinainen erakko, vaikka asuukin siellä melkein yksin, kesät talvet. Hän on kaikin puolin merkillinen mies. Kaikki matkailijat, jotka vain voivat, käyvät hänen luonaan. Hänellä on ystäviä, jotka Amerikasta asti tulevat joka vuosi häntä tapaamaan.
Kun neitsy tuli takaisin pallituolin kanssa, istui nuori miesi nenäliina suunsa edessä. Se oli punainen verestä. "Rakas herra, sallikaa minun juosta noutamaan lääkäriä." "Lääkäri ei voi mitään tehdä ja hän asuukin liian kaukana, joten minä saisin kuolla täällä yksinäni. Oi, kauheata on olla niin rikas ja kuitenkin niin köyhä, ett'ei ole ystävällistä kättä, joka edes ummistaisi silmäni.
Tänään on minun syntymäpäiväni, enkä nyt tahtoisi saada mitään pahoja uutisia, ja semmoisiahan kirjeessä kyllä saattaa olla. Sehän olisi paha enne koko ensi vuodeksi. Ihminen on hyvin vapauskoinen ylipäänsä, mutta kovan onnen päivinä asuu kuin asuukin hänessä palanen taikauskoa. Minä heitin arpaa. Se määräsi: älä avaa! Paha merkki. Ei maar, kuiskutti minussa uteliaisuus urheuden sotisovassa.
Ja senpä tähden asuukin usein merimiehen kovan kuoren sisässä sydän, jossa lapsellinen viehkeys ja hellämielisyys vallitsee, vaikka pinta on karskea kuin pohjoisen pakkanen. Kullakin ihmisellä on eri luonteensa. Toiseen koskee kipeästi mitä toinen ei tunne ensinkään. Toinen muistaa kuolinpäiväänsä saakka loukkaavan sanan; toinen ei loukkaavasta sanasta loukkau ensinkään.
Vähemmän taikauskoiset ovat tosin selittäneet asian siten, että näillä paikoin salapolttajat toimiskelevat lähistössä asuukin tuo ennen-mainittu Sota-Matti; mutta muut ovat pudistaneet päätänsä ja pitäneet luulonsa Rossin haudan hirmuista. Aurinko oli mennyt mailleen, sammunut viimeinen rusko Kokkomäen kuusien latvoilla.
Ja vaikka hänellä ei ollut tapana puhua pahaa isästään takanapäin, joutui hän nyt kuitenkin arvelemaan toverilleen: Isä sitte vielä asuukin taloa niin kovin vanhaan tyyliin, kituuttaa. Siihen Vihtori vastasi: Kyllä meidän äijä asuu, ei se pelkää, eikä kituuta. Martti innostui: Jos minä olisin sun tilallas, Vihtori, niin luulisin melkein etten ikänä Amerikkaan ajattelisikaan. Mahdollista.