Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Voi Herra Jumala! mikä tässä tuleekaan meille eteen Taavin panevat vankeuteen, kenties tuomitsevat Siperiaan voi, eiköhän olis parasta että hän heti lähtisi pakoon, vaikka Ameriikkaan onhan siellä " Hm, hm! kuului yskiminen ovelta, ja sisälle astui nimismies Varmanen, hänen seurassaan pari lautamiestä ja Hovilan isäntä. Oven auetessa näkyi porstuassa vielä joitakuita uteliaita.
Tuon syytöksen lykkään tässä heti takaisin, ja Hovilaista vastaan nostan " "No, jättäkäämme sikseen mitä se taikka se uskoo", keskeytti Varmanen vakavasti ja samalla sävyisesti, "ja pysykäämme itse asiassa. Milloin, minkätähden ja miten menitte illalla tuonne niin sanotulle Rossin-haudalle? selittäkää ne kohdat lyhyesti ja puhtaasti".
Hän auttaa köyhiä, höyntelee sairaita ja kärsiviä. Hän on vilpittömästi uskonnollinen. Naisen velvollisuudet hän toimittaa miltei saavuttamattoman täydellisesti. Lupauksensa hän täyttää säntilleen ja on täsmällinen kuin rautatien kello. Mutta kaikista oivallisista avuistaan huolimatta ei rouva Varmanen voi kotiansa onnelliseksi saada.
Sattuuhan sitä poikkeemaan mihin milloinkin", vastasi Taavi jokseenkin maltittomasti, sillä hänestä rupesi käymään tuskalliseksi tämä tarkka kyseleminen. "No, piiloon siis poikkesitte", puuttui Hovilainen taas puheesen. "Minun tässä on tiedustaminen, odottakaa te kunnes teiltä mitä kysytään", kääntyi Varmanen, nuhdellen, Hovilaiseen.
"Ja todistaja Horosen ollessa aivan likellä kallion alla olisin minä siis, kenties hänen silmäinsä edessä, tappanut Jopin ja syössyt alas eikös tämmöinen luulo ole sulaa hulluutta", huudahti Taavi. "Te ette nähnyt todistajaa Horosta, kuten sanoittekin", muistutti Varmanen. "Jos hän siellä olisi ollut, tottahan hänet olisin nähnyt".
"Hyvää päivää!" tervehti Varmanen totisena. "Täälläpäin on tapaturma sattunut, ja koska siihen, kuulen ma, yhtyy joitakuita erinomaisia kohtia, niin olen kiirehtinyt virkani puolesta pitämään tutkimusta. Onko vainajan ruumis täällä missä?" "Kotiin sen kuletimme yöllä, ja tuolla se on nyt majassa", vastasi Hannula. Sinne mentiin. Hätähätää valmistetuilla paarilla lepäsi Joosepin ruumis.
Mutta vaikkemme milloinkaan olisikkaan kiukkuisia, katkeria tai riitaisia ja kuitenkin on velvollisuutemme huomauttaa ja oikaista toisten virheitä, herää kysymys: millä tavalla sopivimmin? Vastaukseksi pikku vertaus kahdesta naisesta. Rouva Varmanen on jalomielinen, voimakas- ja lujaluonteinen, vaikutusvaltainen nainen. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä on selvä, varma ja tuikitarkka.
Nimismies Varmanen oli kansaa suosiva mies, hän ei suurella suulla osoittanut uutteruuttansa eikä telminyt revolveri vyöllä ja kasakanpamppu kourassa. Hänkin oli pitänyt Hannulan perhettä suuressa arvossa, ja katsoi sangen ikäväksi nyt nousta heitä kukistamaan. Mutta virka oli täytettävä.
"Siinäpä se on, mutta ennenkuin näissä louhikoissa ja rämeissä saisi auttavan tien, tehtäisiin jo kolme uutta tietä kirkolta asemalle", vastasi metsäherra. "Saa nähdä eiköhän tänä vuonna kuitenkin tule päätöstä asiassa", arveli Varmanen. "Se on sangen ikävä, että pitää oleman niin vähän yksimielisyyttä pitäjän miehissä", sanoi pastori Altman; "mutta niin on valitettavasti muuallakin.
Tuo herra josta hän sitten kertoi, on hänen oma keksimänsä. Joosepin kanssa hän kulki rantakalliolla, näkihän sen Ville Savolainenkin". "Ville Savolainen! Tunsitko Joosepiksi sen miehen, minkä illalla näitte Taavi Hannulan kanssa kulkevan kalliolla?" kysyi Varmanen. "Jooseppi se oli, vaikka vannoisin", vastasi Ville.
Päivän Sana
Muut Etsivät