Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Onko Ville Savolainen täällä?" Renkipoika Ville Savolainen astui esille joukosta. "Näitkös Taavi Hannulan illalla kävelevän kalliolla?" kysyi Varmanen. "Näin ja tunsin heti", vastasi Ville. "Oliko hän yksin?" jatkoi nimismies. "Ei, rinnan kulki Joppi", vastasi taas Ville aivan valmiisti. "Ja Hovilainen päättää samaten", kääntyi nimismies Hovilaiseen. "Aivan niin!" oli vastaus.
"Jos rikoksen tekijät voisivat kaikkea vaariin ottaa ja karttaa, niin ani harvoin tulisivat rikokset ilmi", vastasi Varmanen. "Mutta Jumala sokaisee heidät". Sopo Horonen ja Ville saivat astua ulos, edellinen vielä vaikeroitsi pää kallellansa. Mäkeläinen jäi sisään ja sai todistaa käynnistään Ratasmäellä ja kestikievarissa.
Taavi oli vihannut velipuoltaan jo aikoja näin kuvasi Varmanen tämän tapauksen mielessään ja jolloinkulloin aatellut, eiköhän olisi parasta saattaa maailmasta mies, mistä ei ollut muuta kuin harmia ja vahinkoa hänelle ja hänen vanhemmillensa. Sopivaa tilaisuutta kuitenkaan ei ollut sattunut, päivä päivältä kävi Jooseppi kelvottomammaksi, päivä päivältä yltyi Taavin viha.
"Ja siinä sitten kaikki mitä tiedätte", lausui Varmanen. "Ei se hyvin paljon ole, se on varma. Mitä teillä Rossin rotkolle asti oikeastaan oli tekemistä? ja yksin tallustella pitkin rantoja puoleen yöhön asti. Tuntuu melkein siltä kuin salaisitte jotakin. Mutta olkoon se oma vahinkonne; sen vaan sanon, että jos ette oikeudenkaan edessä anna tyydyttävämpiä tietoja, voipi teille käydä huonosti.
"Niin tärkeätä kohtaa ei olisi pitänyt jättää mainitsematta lyhykäisimmästäkään kertomuksesta", muistutti Varmanen. "No miten nyt kuuluu kertomuksenne?" "Kun viidakosta astuin", kertoi Taavi, "tuli vastaani eräs nuori herrasmies harmaissa vaatteissa, matkaväsky kupeella. Hän tervehti minua ja kysyi, oliko oikealla tiellä, mikä vie Ratasmäelle.
"Te kuulette, Taavi!" sanoi nimismies. Taavi oli seisonut siinä synkeänä ja miettivänä, nyt kohautti hän olkapäitään ja lausui: "No oli minun seurassani toinen mies, mutta ei se Joppi ollut!" "Aha!" virkkoi Varmanen tarkistuen. "Miks'ette sitä heti sanonut?" "Koska en voinut uskoa, että minua oikein toden perään tässä pidetään murhamiehenä, niin en huolinnut niin tarkkaan kertoa", vastasi Taavi.
Paarien ympärille oli hioutunut paitsi oikeuden-miehiä kaikki Hannulan väki ja koko joukko uteliaita. "Mitä teillä, Taavi Hannula, on tässä asiassa sanomista?" kysyi äkkipäätä Varmanen ja katsoi samalla terävästi Taaviin, joka vaaleana ja synkkänä seisoi taaempien rivissä. Taavi säpsähti ja katsahti vähän epävakaisesti ympärilleen. Hovilainen heitti häneen ilkeän, ilkkuvan silmäyksen.
Rouva Varmanen tarkastaa komeasti katettua päivällispöytäänsä, tutkien joka esinettä erikseen ja virkkaa viimein: "katsoppas, Johanna, tuota mustaa pilkkua suola-astiassa! Oikein hämmästyn sinun huolimattomuuttasi!" Rouva Tyytyväinen sanoo: "sanoppas, Johanna, missä olet oppinut näin sievästi pöytää kattamaan?
Syyttäjä Varmanen antoi oikeuteen syytetyn papinkirjan ja lausui kertomuksen pidetystä poliisitutkinnosta, päättäen että mikä tässä tutkimuksessa tuli ilmi ynnä useat jälkeenpäin tulleet todistukset kuin myös se yleisesti tunnettu seikka, että Taavi Hannula aina oli vihannut velipuoltaan Jooseppi Hannulaa, saattivat melkein selväksi, että syytetty oli surmannut velipuolensa Joosepin, jonkatähden nimismies nyt vaati Taavi Hannulan langettamista lain rangaistukseen, antaen oikeuteen tutkimus-tilaisuudessa tehdyn pöytäkirjan, vainajan vaatteet ja Taavin kirveen, ja luetellen syytöksen vahvistukseksi, paitsi ilmi-antajaa Olli Hovilaista, koko joukon vieraita-miehiä.
"Sattumoisiltako siis poikkesitte viidakkoon?" kysyi hän Taavilta taas. "En suinkaan minä Joosepin tähden sinne poikennut", vastasi Taavi kärtyisesti. "No minkäs tähden?" "Ilman vaan". Hovilainen naurahti. "Puhukaa suoraan ja selvään, jos mielitte päästä epäluulosta että varsin menitte piiloon", lausui Varmanen. Rantaan läksitte kävelemään, vaan tien poskeen poikkesitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät