Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Kiitoksia, hyvä rovasti; ei rovastin tykö turhaan käänny", sanoi Hannula. "Koettakaamme siis vielä; josko hän paranee, se on Jumalassa. Kun toki saisi hänet tuosta juoppouden paheesta pois, mutta täällä on meillä niin häijy naapuri tuossa Onkamon metsässä". "Jaa Sota-Matti elikkä Matts Sot, entinen kaartilainen. Vai hänen kanssansa Jooseppi kumppanustelee?" "No hänen.
"En voi kiittää Jumalaa niin kuin pitäisi siitä, että hän on antanut minulle niin paljon älyä, että vähän näöstäkin tiedän minkälaatuinen mies on. Luota minuun, Lydia, semmoisissa asioissa aina. Taavi Hannula on ollut minusta vastenmielinen, vaikka kuinkakin muut ovat häntä kiitelleet. Voi kuitenkin, murhamies vävyksi!"
En tiedä ketkä lienevät huhunneet, että Taavi jokseenkin ahkeraan käypi meillä ja että siis jotakin on muka tekeillä. Semmoisia juoru-kontteja ovat meidän hyvät pitäjäläisemme; nähdäänhän, kohta on Lydian nimi joka miehen suussa " "Lydian?" keskeytti Hannula, katsahtaen vieraasensa oudoksuvilla silmillä. "Niin Lydian", jatkoi tämä.
"Jaa, olen minäkin sinne päin jo ajatellut olisikohan tuosta apua?" arveli Hannula. "Kaiketi", vastasi Kokka. "Kyllä minä sen asian toimeen panen, jos tahdotte ja kustannukset suoritatte". "No voisi koettaa, koska maisteri on niin hyvä ja tahtoo auttaa minua yksinkertaista talonpoikaa. Jos olisi siitä apua, niin olen teille sangen kiitollinen".
Hän tiesi jo ennakolta hyvin, ett'ei hän ollut ollenkaan tervetullut siellä. Hannula ehkä oli arvannut jo, miten oikeastaan oli tuon ilmoituksen laita, ja nyt tuli siihen tuo Kokan todistus Taavia vastaan. Mutta kuitenkin päätti Kokka käydä Hannulassa, vieläpä montakin kertaa.
Hovilan isäntä otti lakkinsa ja kääntyi jäähyväisiä sanomatta ovelle, kun Hannula virkahti: "Tässäpä tulee Taavi aivan kuin kutsuttu. Hän kai tulee katsomaan miks'ei minua kuulu työhön". Hovilainen arveli pikkusen, pitikö toiste puhua Taavin kanssa vai nytkö.
"500 markkaa vaan. Semmoista summaa suinkaan ei tarvitseisi säikähtää". "No, eihän se Könnilän asioissa mikään hirvittävä raha ole mutta onko toinen hyvä nimi " "Jo on takausmies, ja vankka". Kokka viskasi pöydälle paperin, minkä oli ottanut taskustaan. Hovilainen levitti sen ja luki. "Timo Hannula!" huudahti hän; "vai pettääkö minun silmäni. Kyllä se on hänen käsialaansa.
Hovilan Olli hymyili, hieroi käsiään ja heitti salaviisaita silmäyksiä vieraisiinsa. "Jaa", jatkoi pastori, "Taavi Hannula meni kaupunkiin; kentiesi hän siellä jo sormukset teettää". "Ei vielä, ei vielä sentään", vastasi nyt Hovilainen hiljaa, vilaisten saliin ja naurellen. "Eihän tässä tiedä, mutta saattaa se siksi kääntyä. Nähdäänhän!"
"Hovila ja Hannula ovat ennenkin olleet yhdessä samalla miehellä, ehkä tulevat niin olemaan vielä kerran, kun meistä vanhoista aika on jättänyt", sanoi pastori. Nyt kutsuttiin iltaselle, joka oli valmistettu salissa pitkälle pöydälle ja vieraat, joittenka ruokahalua kulunut aika ja nautitut juomat olivat paraimmallensa kiihottaneet, eivät kauvan arvelleet ryhtyessään laitoksia maistamaan.
"Tämä taitaa olla Hannulan talo?" virkkoi hän katsellen Annaa ja kuta enemmän hän katseli sitä lempeämmiksi kävivät silmänsä. "Ei, Hannula on naapuri-talo, tästä vähän matkaa etempänä", vastasi Anna. "Jaha! Sitten tiedän; nämä molemmat talot näimme, mutta kyytipoika ei tietänyt niistä sen parempaa selvää kuin että sanoi kumpaakin Hannulaksi".
Päivän Sana
Muut Etsivät