Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ylhäällä oli korkea, tyyni taivaanlaki, jota purpuroitsi illan punertava hohde. Reine Allix istui majassa ovella niinkuin muutkin, ihmeeksi kerran ilman työtä, pää kallistuneena, kädet ristissä, ja näin uneksien nautti hän vilposta iltaa ja lehmuskukkien tuoksua sekä kuunteli Margot'n hupaista juttelemista naapurein kanssa.
Mut sinen-kuultavainen taivaanlaki se yhtyi meren aavaan vihreään. Ei näkyvissä maata missäkään. Se oli jossain sentään, siellä, siellä, ja vuotti ah, sen että todeks tiesi Kuin lähestyi hän sitä juhlamiellä! Hans Vilhelm Pouttu oli matkamies. Ja äkkiäpä säteet auringon tuolt' etähältä kimpos takaisin: ne taittui seinämästä kallion ja Hannu tunsi Suomen graniitin.
Ja jos täällä olisi ainoastaan yksi rukoileva sydän ja niitä on kyllä tuhansia se sydän olisi Jumalaa lähempänä ja hänelle kalliimpi kuin kaikkein loistavin tähti korkealla taivaanlaella! Minun tekisi juuri mieli tietää, tahtoiko Jumala matkallani Lontoosen saattaa minut tuota oppimaan. Meri, kukkulat ja taivaanlaki ovat kaikki niin herttaisia.
Niin he istuivat meren rannalla kahden kahtustansa, tummansininen taivaanlaki heidän päällänsä; molemmista nuorekkaista päistä loisti kirkkautta ja auringonpaistetta, mutta pojan otsa oli yksivakainen ja murheellinen, tytön poskipäät kevään kaltaiset.
Ja minusta kohosi miljoonilla tähdillä valaistu taivaanlaki ainoastaan yhden ainoan paikan vanhan kauppahuoneen yli. Ulkona heräsi tuuli ja saattoi pihlajan paljaat oksat hiljaa lyömään ikkunaa vasten; minä peräydyin ja laskin käteni silmieni eteen ikkunan allahan seisoi penkki, jossa istuin ensi kerran lukiessani Kristina tädin kirjeen.
Tumman sininen taivaanlaki täytti pensaitten väliset aukot ja teki veden kalvon synkäksi teräksen väriseksi, laatien siten tytön kuvalle yksimuotoisen pohjan. Mutta silloin liihotteli äkisti hehkuvia sumukuvia peilin yli ja olihan se uskomatonta mutta ne tulivat noista kiharoista. Ne syöksivät edestakaisin ja hehkuivat yhä enemmän ikäänkuin koko maailma vähitellen joutuisi tulipunaiseksi.
Toisella rannalla seisoo vaimoni ja viittoo minua luokseen. Kevään merkeissä valkenee maanantai, maaliskuun kahdestoista päivä. Taivaanlaki on sininen ja kuulas, vastapäisillä katoilla leikkivät päivänsäteet ja ikkunakomeroissa kuhertelevat kyyhkyset iloisesti. Naapuri H. lähtee tänään varhain sotaoikeuteen. Tunnin kuluttua palaa hän kuitenkin koppiinsa.
Ja hänen yllänsä on korkea taivaanlaki vaaleine tähtineen. Hän luopi välistä silmänsä sinne. Sinä et puhu, Aslak, mutta ajatukset, jotka tänä yönä mieltäsi täyttävät, ne voivat sovittaa paljon. Nyt istuu hän yksinänsä Jumalan kanssa ja Livin käsi hänen omassaan. Hän ei huomaa väijyvää käärmettä kanervikossa, joka on valmis pistämään. Se on vanha Guro. Tämä näkee, väijyy, miettii.
Hurskasten rukoilijain kirkon kuvukkona on ääretön taivaanlaki, heidän polvistuslautanansa halpa harmaa kivi, heidän pyhänkuvanansa tähdillä ympäröitty lyyry ja heidän rukouskirjassansa ainoastaan sanat: Carl Maria von Weber. Niin, sellaisessa rauhan majassa lepää sen maineella seppelöidyn tomuverho!
Päivän Sana
Muut Etsivät