Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Juuri kun hän ajatteli näitä katkeria ajatuksia, kuuli hän ovikellon hiljaa soivan. Hän heräsi mietteistään, ponnahti ylös ja kiiruhti ulos etehiseen. Hän aavisti, kuka se oli, ja tahtoi ehtiä ennen Lovisaa. Kun hän avasi oven, seisoi Dora hänen edessään. Kesäillan vaaleassa hämyssä voi nähdä, miten hänen poskensa hehkuivat ja silmänsä loistivat kuten kuumeisella.
Tuokio tuimaa nujerrusta molemmin puolin, sitten vaatteenrepeämisen ääni ja emännän paljastuneen olkapään välähdys kesäyön hämyssä kädet kiertyivät vartaloiden ympäri. Kiertämistä, kaartamista ja vääntämistä, sitten molemmat kaatuivat.
Ensiksi istuttiin pieneen leivintupaan, jonka perällä sitten uuni oli. Ilta hämyssä, päivän hälinän laattua, hiipi pormestari saattajinensa tuohon yksinäiseen rakennukseen. Mitä ankarin etelämainen kuumuus vallitsi vielä uunissa, sillä siihen aikaan ei puita säästetty, ja pääliseksi tuoksusi se oikeen herttaisesti äskenleivotulta leivältä.
Se ei tehnyt heihin mitään vaikutusta. Zittra ska' de' vara, kantänka. Mutta minä menen usein illan hämyssä sitä vanhaan pirttiin soittamaan. Teidän pitää kerran soittaa minullekin, sanoi Antero, sydän ja ääni värähtäen. Mielelläni. Sillä on oma tarunsa, kanteleellani. Ei, mennään tästä kirkolle päin, tulkaa muutkin tänne! niin, hyvin romanttinen ja surullinen.
Hämyssä, kun päivän työt ovat tehdyt ja lapset nukkuvat, ja hän tulee, kudin kädessään, istumaan minun viereeni sälyhuoneesen taikka puutarhaan perunapuun alle, mikä prinsessa näyttää virkeämmältä tai sievemmältä kuin Elsa hienolla, keltaisella tukallaan, joka on seppeleenkaltaiseksi palmikoittu?
Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie kuningas Rituparnan Vidarbhaan. Rituparna, uljas urho, sai Vidarbhahan hämyssä, hehkussa ihalan illan. Hetipä hovinalaiset veivät viestin vierahasta, tiedon Bhima ruhtinalle. Bhima on kuningas kuulu, pani kutsut kulkemahan, tulijata tervehytti. Niin Kundinahan ajaikse Rituparna, uljas urho: Kaikui rattahan ratina kautta kaupungin komean.
Schrandenin linnaan saapui tuontuostakin salaperäisiä vieraita, solakoita, notkeavartaloisia miehiä, joilla oli teräväpiirteiset, kuopikkaat kasvot. Pienissä rattaissa he kiireisesti ajoivat kylän halki ja yön hämyssä ja sumussa jälleen katosivat.
Minä toivon vaan, että he kaikki yhdessä palavat." "Romassa ei ole mitään järjestystä. Hämyssä ihmisparka lähtee hengen vaaralla liikkeelle. Silloin ikkunat avataan kahdalleen, hänen kulkiessaan, ja raskaita saviastiain kappaleita viskataan niistä kadulle. Minä tunnen aina itseni kiitolliseksi, kun näen, että ainoastaan astiain kappaleita nakataan ulos. Mutta tämä ei ole mitään.
Nyt keräili rampa pihalta, liiterien nurkilta, hiukan lastujen rippeitä ja puunkuoria... Kantoi keskiyön hämyssä kujan takaa kaivosta tuota vietävän vettä. Tuli läähättäen ja kalpeana, mutta kuitenkin hymyillä virnistellen viimeisen kerran sisään. Silloin vieras oli jo vakinaisesti levolla, Nelman vuoteessa... Kuuma hänellä oli, alusvaatteissaan makasi ... peittonsa oli sysännyt syrjään.
Suukot, joita hämyss' annat, Joita hämyssä sä viet, Miten nuo saa sielus riemuun, Jos sa rakastunut liet! Muistellen ja haaveksien Sielus vaipuu mietteisin, Päiviin tuleviin se kiitää, Liitää entispäivihin. Mut jos liian paljon mietit, Haitaks on, kun suudellaan; Itke ennen, kaunosielu, Itkut siin' on paikallaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät