Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
"Eipä se olisi tohtinut lyödä kuitenkaan ... se vain uhittelee ja aikoo", sanoi Antti, vaaleatukkainen pojan nulikka. "Ketäs se hullu pelkää ... elkäähän siihen luottako, vaan antakaa ukon olla ... ja joka konttiin ensiksi koskee, sille annan minä omasta kädestä luutavarpua", uhkasi vakavasti pruustinna lähtiessään kyökkikamariin piika Marilla kuteilla olevaa nelivartista kangasta katsomaan.
MATTI. Kutti, kutti, kutti, kutti, katsopas tätäkin nenää! SANNA. Olenko minä hurja? Sanopas, olenko minä hurja? Kies avita, minä revin sinulta silmät päästä. MATTI. Ja minä autan. Varos nyt, mies, silmäkultiasi. OLLI. Elkäähän päälleni tulko, te riiviöt! SANNA. Olenko minä riiviö, sano, olenko minä riiviö? Päästä vielä kerran se sana suustasi, jos uskallat, sinä jolppi, hylky, lurjus, sinä
No no, elkäähän nyt, elkäähän nyt, Tréville, sanoi kuningas. Jos Hänen ylhäisyydellänsä on mitä epäilyksiä erästä minun muskettisoturiani vastaan, sanoi Tréville, herra kardinaalin oikeamielisyys on kyllin tunnettu, voidakseni pyytää laillista tutkintoa.
Päässäni on sisäinen paine, mutta ei mikään pääse sieltä ulos. "Kah, säkki valuu, minun täytyy viedä se aittaan" ja minä melkein ryntään sen kimppuun, sitomaan sen suuta. Sinä pyydät saada pitää suuta, kun minä sidon. "Elkäähän toki, te jauhotutte kyllä minä." Mutta sinä pidät kuitenkin, kiristät oikein lujasti, niin että rystyt menevät valkeiksi. "Kas niin, nyt minä autan sen selkäänne."
Sillä arvaamattanne voisi ehkä joku tulla jälestänne. Yllättää matkalla. Alfred! Oikea matkatoveri. Kun on myöhäistä. Liian myöhäistä. Alfred! Alfred! Mitä se merkitsee? En minä ymmärrä Elkäähän toki kaikki jättäkö minua yksin! Sinähän tahdoit mieluummin olla yksinäsi, sanoit sinä Niin, vaan minä en uskalla. Pimenee niin huimasti. Minusta tuntuu, että suuret avonaiset silmät katselevat minua!
»Elkäähän hyvin ihastuko, ennenkuin kuulette, minkä verran siellä palkkaa maksetaan», sanoi Holpainen. »Noo?» »Ei kuin kahdeksankymmentä penniä.» »Hyvä Jumala, mitä ne ajattelevat. Kahdeksankymmentä penniä, eihän se riitä leipäänkään. Millä ne sitten maksetaan hyyryt, millä ostetaan puut ja millä jalkineita. Niitäkin semmoisessa työssä kuluu enemmän kuin tavallisesti.»
Noo, ihana, suloisin rouva, elkäähän toki pelätkö tällaista pikkuista lakkipölkkyä. Vaan mikä se sitte oikeastaan on? Tulepas ulos pimeydestä, sinä rakkahin ystäväni. Tulkaa huoleti lähemmäs, pieni runneltu sotilas! Ei tämä pure. Tulkaa tänne! Tulkaa vain tänne! En, minä en uskalla. Eikö nuori herra tykkää, että tällä on lempeä ja rakastettava muoto? Tuollako! Niin, tällä justiin.
Elkäähän nyt noin, koetti Antero, mutta ukko teki kädellään torjuvan liikkeen. Hetken kuluttua hän nosti päätään ja tuijotti Anteroon. Kuka sinä olet? Mistä sinä olet siihen tullut? Jaha, jassoo, ymmärrän soo, soo... Minä tulen viimeksi Korpivaarasta, olin siellä suuressa heränneiden kokouksessa, sanoi Antero jotain sanoaksensa. Ukko muisti jotain, ilme hänen kasvoillaan kirkastui.
Juhannuskoivuja noutamaan, eikö setä tulisi mukaan? Istukaa te vain perään, niin me kyllä soudamme. Heitä oli viisi poikaa, kaksi kokkatuhdolla ja kaksi perätuhdolla ja pienin poika kokkakaarella käppyrässä. Soutajat kiskoivat puoleksi seisoaltaan isoja airoja niin että vesi kuohui. Elkäähän niin kauheasti, kyllä teistä tulee miehiä vähemmälläkin. Kyllä me jaksetaan.
Minun puolestani alkoi se minun kumppanini: »Elkäähän pojat pilkatko Tapania, kyllä se ajaa naurut päältään: tuskin on koko joukossa semmoista lukijaa kuin on Tapani. Minä kuulin viime talvena messussa. Ja sitte olen kuullut, että se on lukenut raamatun läpi monta kertaa, niin sitä ei olekaan rovastin helppo panna hymälään, sinne on itsellänne ennen asiaa. Ilvehtikää vaan siihen katsoen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät