Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mitä siihen sanot. Anna? ANNA. Anteeksi, isä, anteeksi! Minä koetan olla toisenlainen. Kun vaan tietäisin, millä voisin kaikki sovittaa. Anna anteeksi, isä! kuule, annathan? ROINILA. No, no, elähän nyt suotta noin peljästy! Kas tuota! Oikeinhan se vapisee. Rauhoitu, rauhoitu laps'kulta! Eihän tässä mitään hätää ole. ANNA. Lupaatkos antaa minulle kaikki anteeksi, isä?
Näissä on sama kymmenen numero ... ei, toisissa on viiden. Paljonko se on meidän rahassa? Elähän, montako niitä on? On näitä ainakin sata. Paljoko se on meidän rahassa? Kalle sen kyllä tietää. Minne se meni? Saahan nyt sisään se poika. Miksi se ei tule? En tiedä, mitä oikkuillee. Mutta samassa Kalle tuli, istahtaen ynseästi sänkyynsä oven suuhun. Minkä maan rahoja ne ovat nämä?
Elähän toki epäile sitä, Rita! Niin, niin, me olemme tämän ilman ihmisiä. Mitä oikeastaan aijot tehdä kaikkien noitten turmeltuneitten lasten hyväksi? Kaikista ensin tullenee minun koettaa, voisinko lauhduttaa ja jalostaa heidän elämänkohtaloaan. Jos sen voit tehdä, niin ei ole Eyolf turhaan syntynyt. Eikä ole turhaan otettukaan meiltä. Sinulla, Rita, tulee olla selvillä muuan seikka.
Kuule, elähän mene ... niin, sitä minä, että etkö sinä ottaisi sitä tehdäksesi minun nimessäni... Niinkö anteeksipyyntöä? Niin ... samahan se olisi, jos sinäkin ... minä en oikein... Miksei, voinhan sen tehdä, kun itse olet salissa läsnä ... käy nyt sinne vain ja pane tupakka ja prykää lasi itsellesi... Kyllä minä taidan täällä odottaa siksi, kun...
Hän pääsi vihdoin seisoalleen, ojenteli ruumistaan ja hieroi silmiään. Mutta sitten hän vajosi hervottomana penkille. Ulla työnsi puut uuniin ja sytytti. Laita, jumalan luoma, itsesi täältä pois. Rouvat jos vaan näkevät, niin kummat tuli. Eivät uskaltaisi tuon koommin käydä saunassani. Elähän pelkää, kyllä korjaan luuni siksi.
Ei sitä yksin selviä, vaikka koettaa sanaakin seurata.» »Kyllä kai minusta nyt tuntuu siltä, kuin osaisi ja jaksaisi taas kuinka kauan tahansa.» »Elähän vain herkeä huolettomuuteen.» »Eihän toki.» »Jo se oli paikallaan se Paavon sana niin oli kuin olisi ihan minulle puhunut.» Joku kolmas taas aloitti virren, ja sen loputtua he lähtivät.
Häneltä pääsi parahdus, niinkuin siltä, joka koettaa vyöräyttää painajaista rintansa päältä. Hän seisoi keskellä lattiaa, kädet ylhäällä. Joku hyppäsi karsinan nurkasta penkiltä ja harppasi huutaen ulos, paitasillaan, valkea kuin jänis. »Kaisa, elähän en minä mitään!» lohdutteli Juha hänen jälkeensä. Tyttö tuli takaisin.
"Huomenna? Huomennako jo?" "Niin. Hänen armonsa Pasha pyysi minua ilmoittamaan siitä sinulle ja käski minua koristamaan sinua mitä kauneimmin. No, no, elähän nyt siitä niin hirveästi hätäänny! Käy nyt levolle, että huomenna sitten olet kukoistava!"
Odotahan, Matti ... kyllä minä tulen ... elähän jätä! Ja Matin perään koki Liisa pyrkiä, jaloillaan kiireesti kaaputellen maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina vähän väliä kouriinsa kooten. Hänen edellänsä kulki Matti, kiireenlaiseen väännätellen, siniset piikkohousut haaroistaan vuorotellen veppaisten. Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään.
Ja toisella yhtä isolla liikkeellä hän tempasi lypsinkiulun astiahyllyltä. Käännä lehti, Kalle, sanoi ukki. Lue, mitä siinä vielä seisoo. Emma, elähän mene. Lehmä on lypsämättä. Kuulehan kuitenkin, ennenkuin menet.
Päivän Sana
Muut Etsivät