Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Nyt piti jo lopultakin lähdettämän liikkeelle. Valoisa oli yö. Iisakki käveli edellä männikköön vievälle polulle, Kero-Pieti köpitti perässä, harmaa villapusero yllään, takki käsivarrella. Iisakin jalka nousi vielä keveästi, ja hän käveli joutuisasti. Saarnamiehen askel oli lyhyt ja epävarma. "Elähän kävele niin nopeasti", pyysi Kero-Pieti. Iisakki hiljensi kulkuaan.
Elähän nyt suutu, veli kulta, että minua näin naurattaa ... tupakoikaa te vain ... eikähän todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle hyödyksi, jos yht'äkkiä herettäisiin juomasta ja tupakoimasta ... mistäs varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko käynyt »Työmiehen vaimoa» katsomassa? En minä semmoisia roskakappaleita! No, no, terve nyt sitten! Käy talossa!
Keikautanko reen syrjälleen? Herra Jumala! ... elähän toki, Matti! No! ... elä nyt ... kyllä minä tästä pääsen! Pääsi Liisa siitä ylös ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista ja vei sen talliin. Vähän ajan päästä ilmestyi Liisa tallin ovelle. Teetkö sinä apetta tammalle? ... sepä hyvä ... anna minä kanssa hämmentelen. Osaan tämän minäkin tehdä. No, minä haen sitten vettä tammalle.
KALLE. Kun en ulkonäöltänikään ole mitään . TYYNE. Aivan oikein, on niitä komeampiakin miehiä. KALLE. Ja kun muutenkin olen aivan mitätön. KALLE. Elähän, elähän! Anna nyt anteeksi! Mutta kun minä rakastan sinua niin paljon, niin . Annathan sinä anteeksi? TYYNE. En suinkaan. KALLE. Mutta tällä kertaa. TYYNE. Lupaatko sitten, ettet enää puhu tuommoista, sillä pitäisihän sinun tuntea Tyynesi.
Tästä yltyi nyt Jukke kertomaan miten se ei ole hänelle ilmo eläissään saanut mitään eikä siinä ole miehelle vastusta. »Elähän sano. Etpä tiedä vielä, mistä tuulee, ennenkun olet leikistä luopunut. Tyynessä vedessä ne suuret kalat kutevat. Antti on vanhastaan tukkilainen, sillä on keskellä ruumista sydän.
Mutta kun saavat tietää, niin tulevat panemaan kaikin voimin vastaan, viimeiseen saakka, eikähän sitä sovi kummastella. Kuule, Lauri ... sinun äänessäsi on jotain, niinkuin toivoisit, että he sen tekevät. Anna minun olla rauhassa! Suo anteeksi. Elähän mene ... elähän nyt suutu ... elä edes sinä jätä minua. Taivahan tekijä, nyt hän siellä sairastaa ja hourailee ja ehkä kuolee! Se on minun syyni.
"Tyhjästä on tehty koko maailma, niin mikä ihme, jos kahdesta nuoresta tulisi parikunta. Tulkoon vain häitä ja naittaisia ihan köytenään. Siitä sitä saa saamatonkin", puuttui Herkkokin puheeseen. Loviisa nauraa kikatti sillä Herkon arvelulla, sanoi että "saamaan lankiat jos jäämään sattuu, vain elähän vielä suutasi pese sitä varten."
Ei, kyllä sinä sittenkin jyskytät minua; mutta jyskytä nyt, kun kerran olet kelkkaasi saanut. Sinä et taaskaan usko. No, kun et usko, ole uskomatta. Sittepähän nähdään, kumpanen meistä voittaa kun kaikki katsellaan. Elähän nyt Esa hyvä suutu. Minkäpäs minä nyt sille voin, etten asioita sen paremmin ymmärrä.... Kuulepas!
Ei se tiedä paremmin kuin muutkaan... Enintään jos on, niin on viisikymmentä markkaa! Vai västinkiä! En minä usko, en ollenkaan minä sitä usko! Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhä enemmän alkoivat hänen silmänsä pelosta pälyä. Pulkkinen teki lähtöä. Kuules, Pulkkinen, elähän mene ... kuinka suuren sakon sanoi se olevan?
Se oli minunkin syyni, sanoi Antero, minä häntä siihen yllytin. Milloinka pisti sitten Herra tuntoosi ja mitenkä? Melkein heti paikalla, siinä samassa... Elähän, katsohan... Muistatteko, Paavo, sanoi Rajalainen, mitä sanoitte, kun lähdettiin kirkosta: »Saatpa nähdä, niin tuolle Saulukselle vielä Pauluksen päivä välähtää. Se ottaa sen vielä kovimpaan kuriinsa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät