Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ajopelit läksivät liikkeelle, mutta samassa Mariette kosketti parasollillaan kuskin selkää, ja komeat, hienonahkaiset, englantilaiseen malliin leikatut tammat koukistaen ohjaksilla kiristettyjä kauniita paitansa, pysähtyivät tömistellen hienoja jalkojansa.
Laihtui tammat lautaselta, Vertyi vempelen kohasta, Vetäessä vaikiata, Raskahia raataessa. Yön tullen, pimeten päivän, Aletessa aurinkoisen, Piti matkoilla majata Tervatynnyrin tykönä, Tahi luskata lumessa, Pauhaella pakkasessa. Vaaroilla valantehillä, Korkehilla kompakoilla, Tomueli tervastorvet, Olkikoppolit kohosi, Josta vaaria varoimma, Viholaista vartioimma.
CLEOPATRA. Sen vielä sulle kostan, ole varma. ENOBARBUS. Mut miksi? Miksi? CLEOPATRA. Sa panit vastaan sotaan lähtöäni, Sanoen: se ei sovi. ENOBARBUS. Sopiiko se? CLEOPATRA. Kuin? Meitä sotaan haastetaan, ja meidän Sopisi poissa olla! Siihen vastaan: Jos sotaan viedään orihit ja tammat, Niin orhit ovat liikaa; tamma kantaa Soturin orhinensa. CLEOPATRA. Mitä sanot?
Molemmat tammat vankkurien edessä rupesivat herittämään korviansa, ja ennenkuin lukkarimme tiesikään, läksivät ne karkaamaan toisten perään. Nyt myös lukkarikin rupesi huutamaan: "Ptruu, so so Liisa, no!" Mutta kaikeksi pahaksi pudotti hän toisen ohjaksen, ja hevoset juoksivat nyt täyttä lentoa, lukkarin hyppiessä eväskorin keskellä, silloin tällöin kiljuen: "Ptruu, no, no!"
He kurkistelivat joka soppeen, jokaisen pensaston he tarkoin tutkivat, ja lopulta osuivatkin he sille paikalle, johon veitikat olivat tammat vieneet. Jälleennäkemisen ilo oli suuri; suru oli kuin poispuhallettu, ja kun hevosia taas valjastettiin, kummasteli ja kyseli koko seurue, kuinka tapaus oli ollut mahdollinen. Ja heidän mielestään oli suuri onni, että juuri niin tapahtui kuin tapahtunut oli.
Tammat vankkurien edessä rupesivat heristämään korviansa, ja ennenkuin lukkari osasi aavistaakaan, ne jo karkasivat toisten jälkeen. Nyt alkoi lukkarikin huutaa: »Ptruu, so so, Liisa, noh!» Mutta pahaksi onneksi putosi häneltä toinen ohjas, ja tammat juoksivat nyt täyttä lentoa lukkarin hyppiessä eväiden keskellä ja toisinaan kiljahtaessa: »Ptruu, no, noh!»
Haltijan sukimat tammat pidettiin hyvinä siitos-eläiminä ja tuottivat hevois-markkinoilla omistajalleen hyvän hinnan. Vielä meidänkin aikanamme on monta ihmistä, jotka uskovat talli-tonttuin todella olevan olemassa. Jokainen keski-ikään elänyt mies, joka on hevois-kasvattamista harjoittanut, on sen nähnyt ja sitä niin vahvalla valalla vakuuttanut, ett'ei kenenkään sovi sitä epäillä.
Etpä akhaijein nuorimpiin sinä kuulune aivan, ei terävimmät sun päly silmät päästäsi myöskään, vaan yhä pieksät kieltäsi, vaikk' ei käy toki laatuun juttelu joutavien, kun on mielekkäämpiä läsnä. Viel' ovat ennallaan etumaisina nuo samat tammat, juoksijat Eumelon, ja hän itsepä ohjia hoitaa."
Ja ensimäinen askel siihen suuntaan on tamma-emansipatsiooni." "Eläköön tamma-emansipatsiooni! Eläkööt Suomen tammat!" Tamma-emansipatsiooni tuo uuden ajan virtaus oli saanut paljo yltyä näistä kilpa-ajoista. Jormalaisen Liinaharja oli juossut palkintonsa 5 minutissa 49 sekunnissa, kun taas ensimäisen oripalkinnon ottaja oli viipynyt 5 minuttia 49 ja yhden viidesosan sekuntia.
Päivän Sana
Muut Etsivät