Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ennen heitä oli haukuttu roistoiksi, het katsottiin olevan juomareita, kerjäläisiä ja velan alaisia, joillen ei ollut kopeikkaakaan uskomista. Mutta nyt kummastutti nähdä, että heidän kylässänsä ei näyttänyt sinneppäinkään kuin köyhäin asunnoissa.
Akat yleensä eivät olleet aivan ketteröitä lähtemään rääsypankkojansa penkoamaan. Mieluimmin kielsivät, asiasta pikemmin päästäksensä. Matin kaupanpuuhat kävivät, semminkin ensin alussa hyvin huonosti niin, että pelotti jo het' sillään konkurssin edessä olevan. Mutta vähitellen siihen harjautui, kunnes pakko ja toimessa olo opetti uusia keinoja.
Koht' ovi aukes naristen, Ja joulupukki astui tuosta, Mokoma suurisarvinen, Ja kookas, harmaaturkkinen, Taa äidin Roosa aikoi juosta. Hän kysyi niinkuin torvella Het' äreällä äänellänsä: Onk' olleet lapset siivoja? No niin ja näin, vaan vihdoinpa Hän mumis jotain mielissänsä. Hän meni, palas jällehen, Ja Roosaltakin loppui pelko.
JANNE. Mutta perästäpäinhän kuitenkin kaikki tulee ilmi, ja mitä silloin hänelle sanomme? LAURA. Tuota saamme sittemmin ajatella. Pääasia on nyt ainoastaan estää hänet häpäisemästä taloamme ja pilaamasta kauniita pitojamme. LAURA. Kyllä, mamma kulta! Mitä haluat? ANNA. Minä en näe tässä mitään käsiliinaa. LAURA. Suo anteeksi, het' sillään Onko ? MIINA. Hä?
Hän punastui ah! Mikäs siihen syy? Voi, tuota Annin hirmu-lisäkettä, Kun vannoen hän kielsi ett'ei sais Ees pisaraakaan maistaa sitten vettä, Vaikk' kieli suussa ristiin halkeais! Vaan mitäs, jos het' ilmestyiskin Janne! Ei! Mutta miks'ei! Tuo on mahdoton! Voi, hyvä Luoja, ethän pahaks panne! Mä tyttö raukka olen onneton!"
Ja jos minulta koskaan puuttuisi voimaa ja rohkeutta, tahdon minä tulla tänne ja istua lasten tykö ja tahdon olla niin kuin het, toivova, uskova, rakastava, ja itseäni vahvistaa katsoin sinun esimerkkiäsi ja vakavaisuuttasi!» Tämä oli oikia juhlapäivä kaikille kylän lapsille. Kyllä he jo ennenkin olivat sydämellisesti rakastaneet Toivosta ja Elsaa.
Tällä tavalla pidettiin huolta lapsista, eivätkä net enään nähneet joka päivä vanhempainsa pahoja esimerkkiä, mutta oppivat työtä tekemään ja Jumalata pelkäämään, siihen sijaan että het ennen olivat vaan oppineet kerjäämään, varastamaan ja juoksemaan ympärin joutilasna.
Nostolaulu kaikui sammuvasti: Het' ankkurimme nielas hai, Ho-ii-oi, näin se käy! Kun Portlannissa pohjaan sai, Ho-ii-oi, näin se käy! Ja sitten varpit kiskottiin, Ho-ii-oi, näin se käy! Ja viinaa päälle ryypättiin, Ho-ii-oi, näin se käy! Kun kortit viimein etsittiin, Ho-ii-oi, näin se käy! Niin vaatteet panttiin saatettiin, Ho-ii-oi, näin se käy!
Kun walesilaiset kuuli sinun kuolleen, Het' yhtyivät he Bolingbroken puoleen. AUMERLE. Huoletta, valtias! Miks noin kalpenette? KUNINGAS RICHARD. Kakskymmentuhantisen joukon veri Heloitti poskillain; nyt on se pois. Ja kunnes poski taas sen veren perii, Mull' eikö syytä kalvistua ois? Ken tahtoo pelastua, pakoon nyt! Mun loistoni on aika ryöttänyt. AUMERLE. Rohkeutta! Muistakaa, ken olette.
Jos Hamlet hänt' ei lemmi Eik' ole järjiltään siis senvuoks mennyt, Niin virkamiehenä en pyydä olla, Vaan auran kurkeen tartun. KUNINGAS. Tehdään se. KUNINGATAR. Mut, kas, kuin synkkänä hän käy ja lukee, Tuo raukka, tuolla. POLONIUS. Pois, ma pyydän, menkää. Het' isken häneen kiinni; saanko luvan? POLONIUS. Kuin voitte, hyvä Hamlet prinssi? HAMLET. Hyvin, Jumalan kiitoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät