Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön. Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan, vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; Vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, Kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin. Säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Jo ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
En viipyä voinut, vaaroja toi, jos kauemmin saloss' yötä mä valvoin; pulloni, viinaa täynnä, mä siks vain sieppasin esiin, join sekä kalmukin uupunehen myös juoda ma käskin: 'Tuost' ota lämpöä, kumppani! Juo, ole mies, älä kilju, kuolla sa voisit huonommin kuin suullasi pullo! Näin minä lausuin, värjyin hän heti oikasi kättään, pulloon tarrasi, joi sekä vilhui sikkarasilmin.
Saa rengit vetää unta. Nyt aamuin unta vedetään, saa rengit vetää unta; jo valkovaippaan peittyi maa, ja lisää tulee lunta! Kun puhkuu kylmä koillinen, lyö pöytään vaikka punta: se tuuli talvituiskuin on, saa rengit vetää unta! Vait istuu, värjyin kätkössään, tuo lintuin laulukunta; yö ehtoost' aamuun pitkä on, kun rengit vetää unta!
Kaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon, ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän, sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän. Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen, alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen, ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan, jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan.
Saat rankaisun, kun näin mun säikytit: Ma sairas olen, altis pelolle, Vääryyttä kärsinyt ja pelon alla, Turvaton olen leski, pelon oma, Ja vaimo luontoaan jo pelkoon luotu. Jos tunnustatkin, että puhut pilaa, Ei säikkyneet saa elonhenget rauhaa, Vaan värjyin värisevät kaiken päivää. Pudistat päätä; mitä sillä tahdot? Miks synkeästi katsot poikaani? Ja miksi käsi povellasi, miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät