Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Rannalla oli Nikku heitä vastassa. Hän sanoi Niemelässä olevan jo paljon vieraita, ja Mannille hän kuiskasi: »Varo vain sydäntäsi! Pelkään, ettei ole rahtuakaan sinulla tallella, kun jätät Niemelän.» »En olekkaan vaarassa, siitä vaikka vetoa pitäisin», vastasi Manni.
Siellä ei isäntä väellensä postillaa lukenut, eikä siellä kuristakaan mitään tietty. Siellä eivät uuden ajan sivistystavat olleet päässeet pesiytymään eikä muuttamaan elämäntapoja niinkuin Niemelässä. Siellä elettiin vanhan kansan elämää, isäntä ja rengit söivät saman puurokupin äärestä ja veljeksinä kulkivat ulkotöissä. Ja kumminkin oli siellä säilynyt kotoinen pyhä rauha.
Osottaen sormellansa tätä taloa kohti sanoi Nikku Mannille: »Katso, tuossa valkoisessa talossa on minun onneni. Siellä Niemelässä asuu Salli Pohjantähti.» »Salli Pohjantähti! Sen nimen olen kuullut jolloinkin. Hupaista olisi häntä nähdä.»
Niemelässä oli jo useita aikoja ollut palveluksessa kaksi kaupungista tuotettua piikaa. Ne ne olivat sinne nämä uudet tavat tuoneet. Sanottiin, että he olivat häätkin järjestäneet näin oudoiksi. Ja siinäpä ne hääräsivätkin itsevaltiaina keittiön ja ruokahuoneen välillä. Isäntäväen ei tarvinnut paikaltaan liikahtaa, vaan sai sekä isäntä että emäntä niinkuin vieraatkin noudattaa piikain ohjeita.
Siinä muka kutsui Maria Kaarloa tulemaan Niemelään, sanoen siellä olevan itsellään jotakin uutta hankkeessa. Juuselle osaantui kirje niin onnistumaan, että siinä ei voinut Kaarlo petosta aavistaakkaan. Sitä pani Juuse renkinsä viemään Ojalaan, käskemällä: Jos Kaarlo kysyy, kuka kirjeen lähetti, niin sano Niemelän Marian lähettäneen, ja sano myöskin, että Markkulan Juuse on Niemelässä.
Anna suuta, Suomen neito, Tälle Suomen sulhoselle; Suu ei kulu suuellessa, Käsi kättä antaessa. Kant. Mont' on mulla morsianta, Neljä neittä tieossani, Vielä viieski varalla, Kanssa kuues kuuluvissa. Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä.
Kaksi viikkoa on kulunut siitä kuin Juuse kävi Niemelässä kosioretkellään. Taas hän riensi tänne täydessä touhussa, kuulutusta muka ottamaan. Kaikki tiesivät sen kertoa, että Ojalan Kaarlo oli kadonnut ... mutta mihinkä? Sitä ei kukaan tiennyt. Sen oli vaan Kaarlo heidän tieten sanonut, ettei palajaisi vuosikausiin takaisin. Se oli Juusen mieleen, Hyvä, että väistyitkin tieltäni, ajatteli hän.
Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä. Potra on poikana eleä.
Hyvääpä se hänelle näkyi tekevänkin, koska hän oli puna- ja pulleaposkinen tytön tynkä, joka päivä päivältä kasvoi ja vahvistui sekä ruumiin että sielun voimissa; ja vallattomuudessa hän varsinkin oikein jättiläis-askeleilla edistyi. Hiljakseen kuluivat päivät Niemelässä. Monta monta vuotta meni eikä mitään erinomaisempaa tapahtunut useinkos sitä ihmis-iässä erinomaista tapahtuukaan.
Hän päätti vastedeskin olla sekautumatta tavallisiin ajanviete-tarinoihin, sillä se eilisiltainen soimaus tuntui yhä niin pahalta. Nyt oli muutettu toiseen osaan Sarajärven kylässä ja oltiin majalla Sarajärven Niemelässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät