United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä yksinäni ihmettelin, mikä äitiä vaivasi, kun minua ei päästetty katsomaan, niinkuin aina ennen, jos äiti oli kipeä. Nyt ei minua enää haluttanutkaan sinne lähteä, sen Takamaan muorin tähden. Nukuimme sitte sängyn alla jonkun aikaa, minä ja Pollus, kunnes heräsimme pienen lapsen itkuun. Pollus hyökkäsi haukkuen ulos meidän ovessa ei ollut linkkua.
Sokeria sain pyytämättäkin jokaiselta vieraalta ja korppua myös, tasan »Polluksen» kanssa. Mutta sitte tuli meille Takamaan muori.
Mutta eipä heitä täällä kovin kaivattukaan. Sitten kun tulokahvit oli juotu ja voileipää haukkattu, lähdettiin lähellä olevaa Kotanurmea niittämään, koska aamukaste vielä välkkyi lehdillä ja luoko varmaan oli läpi kostea siellä Takamaan niityllä.
Heikki ei puhunut mitään, vaan tupakkaa pannessaan hyräili tuota vanhaa laulua: »Kaks' ilopäivää on miehellä vaan: Kun ämmästä pääsee ja kun ämmän saa.» Mutta kohta kun hän kuuli itkua kamarista ja Takamaan muorin äänen, sylkäsi hän ja rupesi syömään. Iltapuolen päivää vietin saunassa Polluksen kanssa. Revimme irti lattialankkuja, minkä voimme, ja etsimme niiden alta pieniä lapsia.
Ilta hämärtää, huomautti Matti, menkäämme nyt katsomaan mistä minä rahaa lainaksi saan. Noin puolen tuutia vaellettuamme takamaan ikivihreässä havumetsässä, saavuimme erittäin korkean kuusen luo. Ylpeänä nosti Tapiolan vanhus vehreän päänsä yli metsän kaiken, tuonne ylös kohti ijäistä valoa.
Näinköhän herastuomari lähtee nyt paikalla pois? Herastuomari pysähtyi kuitenkin kamariin. Isäntä kehoitti nyt vanhempia ihmisiä jäämään Kotanurmelle heiniä pöyhöttelemään ja, jos ilma myöntää, iltapäivällä ru'oille panemaan. Hän nimitteli kahdeksan henkeä, jotka olivat iältään vanhempia ja joita ei tahdottu rasittaa kävelemisellä Takamaan niitylle saakka.
Matti ja isäni, näet, olivat saman talon alustalaisia, ja taksvärkkisana kulki tavallisesti torppari torpparilta hamaan takamaan äärimmäiseen perukkaan. Ensimmäiseksi tervehti minua kanaparvi, joka samoili pirtin edustalla ja pyristeli höyhen-pukuansa tuulessa. Astuttuani pirttiin olin kuin hölmö; ällistyneenä jätin hyvän päivän sanomatta, sillä niin toisenlaista oli siellä kuin meillä.
Kummallisesti kiiltää Yrjön silmä, kummalliseen hymyyn käy taas hänen tukevat huulensa, kummallisesti kiiltää hopea, tervaksisen soihdun valossa, keltaiselta loistaa "Tonttu-kuusen" satavuotisella juurella närehistö, omituinen oli näkö juhannus-yönä tervaksisten päreiden palaa lopottaessa takamaan salossa!
Niin ei minulla sitte ennen naimisiin menoani ollut muusta huolta kuin lukukinkereistä. Suurin iloni oli se, että sain nähdä Eeron kokevan aivan samat kärsimykset kuin minäkin, sillä muutamia vuosia sitten kävi Takamaan muori taas meillä. Silloin olin jo siksi viisastunut, etten enää lähtenyt penkomaan saunan lattian alustaa.
Satoiko siellä Niinisyrjän puolella? kysyi herastuomari. Niinkuin saavista olisi kaatanut, ja meidän viiritangon löi ukkonen pieniksi pirstoiksi. Eikö rakeita tullut? Ei meidän paikoilla. Kukkaropohjan kohdalla oli tiellä ja aholla rakeita, jotta maa näytti valkealta. Ei ollut sade meistä kaukana, yhden kilometrin päässä, virkkoi Salmelan isäntä. Eikös Takamaan niityllä satanut? kysyi Matti.